Prikka 10 vuotta

Prikasta ei ole montaa hulvatonta kuvaa mutta pentukaudelta toki, tässä hän juuri saapunut Suomeen ja vietetään ensimmäinen yö mökillä. Matka meni hyvin ja heti oli  kuin kotonaan.

Tämä oli kyttäysjono, Kiila, Jinga ja viimeisenä Prikka, niin kauan kuin meillä oli kolme koiraa. Kolme vuotta sitten jono supistui Jinga-Prikaksi ja nyt runsaan vuoden jono on ollut Vana-Prikka. Vaikka Prikka pomottaa kotona muita koiria, niin ulkona ei, se vain säestää taustalla, eikä poimi mitään leluja, jos muut on lähellä. Joskus se "vahingossa" nappaa lelun suuhunsa mutta päästää välittömästi irti ollaan sitten kuivalla maalla tai vedessä.

Prikka on aina tykännyt hypätä laiturilta veteen ja Prikka oli ensimmäinen koira, joka on halunnut hypätä rantavedestä takaisin laiturille. Kiila ei tykännyt hypätä laiturilta. Jinga tykkäsi hypätä veteen mutta tuli rannan kautta takaisin laiturille.

Tokon alokasluokan korkkasimme helmikuussa 2016 Mikkelissä 183 pisteellä, näin meillä oli oikeus osallistua SM-joukkuekisoihin Jyväskylässä, mistä saimme 178 pistettä. 

Seuruu 10 pistettä :)

2016 syksyn asuimme  Cambridgessä, kävimme mustavalkoisten kanssa ihailemassa maisemia Lake Districtillä ja Cornwallissa, tässä lokakuisessa Cornwallissa.

Kävimme myös Midlands Border Collie Club'n järjestämässä näyttelyssä, jossa oli myös epävirallinen tokokoe, johon tietenkin osallistuimme. Kuvassa Prikka on siskonsa Teazlen ja veljensä Dandyn kanssa. Mustavalkoinen on Fizz, kolmikon isoäiti ja trikki narttu on Fizzin äiti Bliss, kolmikon iso-isoäiti ja toiselta puolelta myös isoäiti (Foxbarton Lady In Waiting JW ShCM CDex), koira, jota ihailin ja miksi otin yhteyttä Foxbartoneihin. 

Asuimme Church Farmilla pienessä mökissä, missä saimme vapaasti liikkua koiriemme kanssa hevosen, kahden aasin ja vinttikoiran tiluksilla. Tilusten vierestä lähti suoraan kävelypolut moneen eri suuntaan. Sijainti oli aivan huippupaikka koirien kannalta, kyllä kelpasi käppäillä ja treenailla.

Prikan veli, Twist, kävi meillä myös pariin otteeseen. Emäntänsä Bernice auttoi minut kovasti englantilaisen tokon sisäistämisessä ja muissa kokeisiin liittyvissä asioissa. En olisi osannut arvata, että piti jo Suomesta käsin ilmoittautua ajoissa kokeisiin.

Korkkasimme (linkki vanhaan blogiin) UK kokeet syyskuussa, video. Yhteensä kävin viidessä kisassa, mukana sekä Prikka että Jinga ja kumpikin kahdessa eri luokassa kulloinkin, kiirettä siis piti koepäivänä. Myös tokovalio Jinga joutui aloittamaan nollasta, koska ei ollut tehnyt UK tokoa. Hieno kokemus oli tutustua ihan erilaiseen tokon maailmaan. Itse asiassa vain alokasluokassa Suomessa kisannut Prikka pärjäsi kokeissa tokovaliota huomattavasti paremmin! Tosikolla ja häslällä  on iso ero työskentelyssään.

Prikka ruusukkeeineen syksyllä 

1st Riitta Kuittinen with FOXBARTON KINGS FANCY (BC B)
My goodness, what a day you had today Riitta! Two outstanding rounds with young Prikka taking the win over her more experienced family member. Never judged you before but was mightily impressed by your smooth FCI style of handling, highly motivated, happy and responsive dogs and your absolute delight with their work. Some minor drifts on the circle which I felt were down to your lead position rather than training errors, and some work on the “UK style” turns will give a final polish. Include those blisteringly fast and accurate recalls and you have a really strong platform to build on. Many congratulations and the very best of luck with your fab girls!
Lost 1 HOL, 0.75 HF Total 1.75

Syyskuun kokeen mieltä lämmittävä arvostelu yllä ja alla kuva kyseisen kokeen palkintojen jaosta, tuomarina Rob Summerfield.

Tämä ihana valtaistuin oli kuin vartavasten pientä kuningatartamme varten tehty. Aina, kun kuljimme tästä ohi piti kuningattaren hieman tähystellä tiluksiaan.

Keväällä 2017 tokoilimme pariin otteeseen avoimessa luokassa Jyväskylässä ja Prikka sai kummastakin kokeesta hienot pisteet 269 ja 304,5. Valitettavasti heti tuon toisen kilpailun jälkeen Prikalla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Lääkityshän siihen auttaa ja nykyään saa kilpaillakin ko. lääkkeillä. Pettymys oli suuri kuitenkin ja vuoden tauon jälkeen siirryimme voittajaluokkaan. Vastaan tuli uusia pettymyksiä, milloin missäkin liikkeessä Prikka ei ollut hereillä. Hieman söi motivaatiota. Hienoissa ja kannustavissa koulutuksissa kävimme kuitenkin pitkään.

Tämä on yksi lempikuvistani, Prikka on 4 vuotta ja lähdimme mökin rannasta katsomaan missä aurinko ja usvaa kohtaavat toisensa. Valo osuikin naapuritontin hylättyyn rantaan ja laituriin tosi upeasti.

Prikan aikana on käyty myös ahkerasti talvisin Pohjois-Suomessa, vuoden 2018 talvella nautimme Pallaksen maisemista kolmikkomme kanssa. Tuolla meillä oli myös hulppein mökki, hyvin mahtui pari perhettä ja nuorisoa ja kaikkia varusteitakin oli riittävästi.

Hellekesää 2018, kahlasimme runsaan kilometrin Nallikarin aallonmurtaajalta pohjoiseen. Se olikin rankkaa triolle.

Kesän 2019 souturetken suloinen posettaja 

5-vuotiaana Prikka pääsi taas ulkomaille, ajeltiin etelä-Ruotsin kautta Saksaan Heidelbergiin ja Forbahin maisemiin, missä me ihmiset saimme muistella Heidelbergin aikoja vuosituhannen vaihteessa ja 50-vuotis-interrailiämme hieman myöhemmin, tässä Forbachissa jälleen.

Lundissa ehdimme tehdä hienoja retkiä pitkin rannikkoa.

Kesän 2020 veneretken taivaan tummuutta ja totinen toveri.

Syyskuussa 2020 todistimme yhdessä meren vetäytymistä Nallikarissa, koirat saivat juosta meren pohjassa.

Kolme vuotta sitten taluttajia oli vain yksi, veljensä vielä ihan sylivauva. Nyt taluttajia on on jo viisi.  Prikka ei onneksi hätkähdä mistään lasten kanssa, sillä on niin hyvä itsetunto ja toisaalta ymmärrys, että nuo pienet ovat syyntakeettomia. Ipanat saavat vain nuolaisun naamalleen, vaikka kohtelu on välillä hieman epämukavaa. Onneksi Prikka voi koko ajan elää toivossa, että kohta joku leikkii ja heittää lelun.

Trio - ryhmä Hau, viimeisenä yhteisenä keväänä.

Kesällä 21 Prikan kaverina oli enää Jinga meidän pohjoisimmalla souturetkellä Kuhmon Lentualla ja Pielisellä.

Prikka Pielisen rannoilla takanaan Koli

Keväällä 22 aloitettiin kesä Hailuodon retkellä, olipa eksoottista!

Vuosi 22 teki Prikasta laivakoiran

Purjeveneen kansi on Prikan lempipaikka, kun ollaan satamassa (tai jopa rannassa). Kannelta Prikka tähyilee muuta liikettä ja liikennettä. 

Syksyn 22 sienisatoa kavereiden Neve ja RAF seurassa

Hiihtolomaa Liperin Kuorinkajärvellä

Kotimetsien lumimaisemaa

Pääsiäistä vietettiin myös Joensuun seudulla, Pärnävaarasta löytyi kiva mökki upeine ulkoilumaastoineen.


Mämminiemen kivikossa 

Kesällä 23 koirat saikin olla  paljon vesillä, teimme kaksi pidempää purjehdusreissua, veimme veneen Anttolaan, josta lähdimme kohti Joensuuta. Tässä Prikka poseeraa ilta-auringossa Joensuusta takaisin päin tullessa.

Koirien kanssa jaloitellaan aika tasaisin väliajoin, Jinga 13 v. ottaa jo kovasti lepoa aina, kun voi. Joensuun jälkeen huomasimme, että Jinga ei enää jaksa, virtsatulehdus ei ottanut parantuakseen lääkityksestä huolimatta ja pernakasvain teki omia tuhojaan.

Onneksi löysimme Savonlinnasta eläinlääkärin, joka avitti väsyneen Jingan ansaitsemaansa lepoon. Niinpä meillä oli enää vain Prikka matkassa mukana.

Haimme Puumalasta hieman gastia ja motoroimme kauniille Rokan saarelle. Prikka oli innoissaan, kun oli leikittäjiä vain häntä varten. Prikka olikin vain kaksi viikkoa ainoa koira, kunnes sai Vanan seurakseen.

Juhlaposetuksia synttäriaattona:

Käytiin ensin katsomassa mitä kuulu lähimetsämme purolle, kun on koko viikonlopun satanut ennätysmäisesti. 

Innostuimme niin puron kohinasta, että kävelimme noin kilsan eteenpäin Korkeakosken purolle, mihin  tuo "oma" Myllypurommekin laskee. Komia oli sekin ja siinä kelpaa totisen toverimme posetella.

Tämä kuva on ilo silmälle, Prikka jaksaa ja pystyy juosta vauhdikkaasti. Koko kevään olen ollut huolissani Prikan vauhdista, takajalkojen laahaamisesta ja sen voimakkaasta läähättämisestä. Kävelyillä se on ottanut välittömästi lepoa, kun olemme pysähtyneet syystä tai toisesta.  Siksi vein Prikan jo alkukesästä 10-vuotis tarkkiin. Ei löytynyt mitään kummallista veriarvoista, eikä sydänäänissäkään ollut mitään omituista. ainoa, mitä eläinlääkäri löysi oli aristava ja tiukka etuosa. Prikka sai kipulääkettä ja todettiin, että nyt pitäisi käydä hierottavana. Parin hierontakerran jälkeen alkoi selvästi helpottaa. Nyt maistuu taas paremmin leikit ja painit Vanan kanssa, eikä Prikka jää juoksussa häviölle enää ihan 6-0.

On se vaan kiva, kun koira on terve. Ei ole kiva, jos 10-vuotias on ihan vanhus.
Hyvä Prikka, toivottavasti saat vielä viettää terveitä vuosia kanssamme! 

10-vuotias aamu-unilla, aamulenkillä käyty ja vatsa täynnä, mikäs tässä lepoa ottaessa.
Paljon ollaan yhdessä koettu ja matkattu Prikan kanssa, kerrassaan upea matkakoira.

Prikka pirtsakka 10-vuotias