Visiitti Atlantin Kattegatilille, Vanan olat #2

Marraskuun lopulle olimme sopineet visiitin nuorimpien lastenlasten luokse, jotka asuvat tämän talven Halmstadin lähellä Frösakullan dyynien laidalla. Olipa ylellinen paikka vierailla tähän aikaan vuodesta koirien kanssa.
Vanan kennelyskästäkin oli kulunut sen verran, että saimme näppärästi ajoitettua visiitin Tampereelle Eläinystäsi Lääkärin orteopedille Juha Kalliolle matkan varrella Naantaliin. Koirat saivat mukavan puolen tunnin juoksentelut läheisellä pienellä harjulla ennen omaa aikaamme. Tutkimuspöydällä Vana seisoi kuin kokenutkin tutkittava ja antoi rennosti vanuttaa ja taivuttaa kaikkia niveliään suuntaan jos toiseenkin. Oma oloni ja huoli OCD.stä keveni tutkimuksen aikana. 

Eläinlääkärin lausunto:
"Kuvan perusteella nivelessä ei erotu irtopalaa, eikä myöskään nivelrikkomuutoksista ole merkkejä. Osteokondroosiin liittyvä tasoittunma on siisti ja oireettomuudesta päätellen nivel on parantunut muutoksen jälkeen hyvin ilman hoitoja. 
Tilanne kuitenkin tarkistetaan ontumatutkimuksella:
Lonkka ja polvi toimivat normaalisti. Lavaseudun lihaksisto on hyvin symmetristä, vasemmalla lapaluun
luuharjanteet erottuvat käsin tunnustellen vain hiukan selvemmin kuin oikealla. Lihaksisto myös venyttyy symmetrisesti ilman aristuksia. Olkanivelet toimivat molemmilla puolilla samalla tavalla, liikelaajuus on normaali, eikä eri liikeratoja tunnustellen erotu mitään poikkeavaa. Vanan olkanivelen osteokondroosi on edelleen oireeton, eikä nivelessä ilmene minkäänlaista toimintahäiriötä. Liikkua ja harrastaa voi siten normaalisti eikä hoitoa tai toimenpiteitä tarvita. Koska nivel on hiukan alttiimpi nivelrikkomuutoksille, symmetriaa ja nivelen liikkuvuutta tai kompensoivia lihasrasitusoireita kannattaa seurata eläinfysioterapeutin ohjein tai käyttää Vana esim. pari kertaa vuodessa eläinfysioterapeutin kontrollissa."

Saimme Tampereella vielä Ekinokokkoosilääkityksen koirille. 

Selvisimme siis OCD:stä harvinaisen vähällä nuoren koiran kanssa, ei leikkauksia eikä vaativia kuntoutuksia nuorelle Vanalle, todella hienoa. Jos iän mukana tulee nivelrikkoa, niin se on sitten sen ajan murhe, nyt voidaan nauttia elämästä ja niin nautittiin Ruotsissakin. 
Koirat pääsivät hyvin ulkoilemaan ennen lauttaan menoa, ehdimme turisteilla ensin Turussa puolisentoista tuntia. Kävimme ensin puolen tunnin visiitillä katsomassa muutaman sadan vuoden ikäistä Turkua Aboa Vetuksessa. Tämän jälkeen koirien kanssa tunnin kaupunkikävely ympäri Turkua. Ehdimme vielä illallistaa Naantalissa, jonka jälkeen koirat pääsi vielä tunniksi kirmaamaan Naantalin rannoilla ennen lauttaan jonottamista. Lauttamatka meni hyvin, Vanan mielestä siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Kummallakaan lauttamatkalla eivät nämäkään koirat tehneet hätiään laivan kannelle, niinkuin eivät aiemminkaan (kolmenkymmenen vuoden aikana) muutkaan reissukoiramme (yhtä alle vuosikasta lukuunottamatta).  Finnlinesin Naantali-Kappelskärin yö onkin mukavan lyhyt koirien kannalta. Koirakansi oli myös siisti ja suojaisa, siihen ei tuuli osunut.
Kappelskärissä heräsimme pimeään ja sateiseen aamuun, joten koirat saivat odotella tovin ennen kuin pysähdyimme ulkoilemaan. Poikkesimme moottoritieltä Salemin kohdalla ja ajoimme hiukan etelään ja törmäsimme pieneen luonnonsuojelumetsään, parkkipaikka tien varressa ja siitä metsäautotielle, kelpasi koiria ulkoiluttaa. Päiväkin alkoi valjeta ja sade lakata sopivasti. 

Seuraava stoppi olikin meidän vakkaristoppi Gränna, pysähdyimme lounaalle Brahehusin linnanrauniota ihastelemaan. Koirat pääsi vajaan puolen tunnin jaloittelulle. Pari stoppia vielä tankkausasemilla, joissa pientä jaloittelua. Kun koko päivän pidimme kiirettä Halmstadiin (noin 600 km), niin pääsimme vielä valoisalla kävelemään tyttären ja pikkupoikien kanssa dyyneille. Alkoi huoleton ranta- ja isovanhempiloma.

Suoraan pihastamme oli polku dyyneille, jonne Vana jo ehti nousta. Ohessa on rutkasti kuvia nimenomaan Vanasta, koska "pikkuinen" pentumme täytti matkalla puolitoista vuotta. 

Seuraavan aamun auringonnousua ihastelemassa

Tyrskyjä ihastelemassa

Sunnuntaina teimme joukolla pitkän kävelyn etelään
Tylösundiin pihan läheltä menevää Prinssi Bertilin reittiä.

Vana takanaan Tylösandin hiekat. 

Tylösand, hyvin tuonne mahtui koirien kanssa kävelemään,
ja väistämään tarpeen tullen, joko rannan tai dyynien puolelle.

Tylö ja sen edessä olevat kalliot

Retkemme etelälaidalla oli kaunis kallioniemi

Maanantaiaamun poseerausta lähimmillä dyyneillä. Käväsimme maanantaina myös eläinlääkärissä ekinokokkoosilääkityksen takia. Tämä ehkä turha retki, hieman oli vaikea tulkita ohjeita. Eläinlääkäri vielä peloitteli meitä, että kelpaako Prikan Englannin EU-passi Suomeen, kun Britannia ei enää kuulu EUhun. Eläinlääkäri kertoi, että briteillä on ollut ongelmia koiriensa passien kanssa!

Dyyneillä polveili mukavasti polkuja, jos halusi välillä tuulelta suojaan tai kiipeilemään.

Puolitoista vuotiaat beachillä

"Löysin laatukengän, kiinnostaisiko?"

Kovin tummia ovat nämä viimeisenä rantapäivänä otetut kuvat,
kun olin pelkkien koirien kanssa rannalla:

Keskiviikkoaamuna lähdimme porukalla Kapelskäriä kohti poikkeamalla ensin lounaalle Hyltebrukiin pikkupoikien toisten isovanhempien luokse. Sieltä olikin meille uusi kaunis mäkinen reitti Jönköpingiin. Vetternin etelälaidalle. Taas oli kiirettä päästä satamaan ajoissa, niin eipä ollut aikaa mukaville pysähdyksille matkalla. Puolessa välissä matkaa oli puoli tuntia hidasta etenemistä onnettomuuden takia. Hiukan oli hankala löytää kaasutankkausasemia, ihmeeksemme kaasu oli kalliimpaa kuin bensa. Melkeinpä koko matkan Ruotsin puolella oli kaunista kuuraa (josta saimme nauttia vielä Suomenkin puolella kotimatkallamme). Pääsimme onneksemme ajoissa sataman lähistölle, mistä löysimme metsäautotien. Valkeassa metsässä oli mukava ja siistiä tehdä illan viimeinen metsäkävely ennen satamaa. Seuraavana aamuna Naantalissa oli sataman lähettyvillä hieno pieni metsikkö teineen, missä oli ilo ulkoilla aamulla koirien kanssa.

Sopu sijaa antaa lautan hytissä. Prikka ei halua ketään viereensä (vuosi sitten pentu-Vana pääsi sen kerran yllättämään likistymällä viereen). Tämä nyt vuotta myöhemmin, ainoa tapa päästä pois kylmältä lattialta!