Neiti 2 v.
Synttäriviikonloppuna käytiin Äijänniemen poluilla
ja laavulla
Vanan ensimmäinen vuotena tuntui siltä, että sai hehkuttaa täysillä täydellisestä ja erityisestä pennusta. Toisen vuoden jälkeen on oppinut miten olisi voinut toimia toisin, että kultakimpaleeni olisi saanut loistaa myös kaksivuotiaana. Vaikka Vana osaa taitavasti sanoa, että en ymmärrä, niin silti koiran lukeminen on jäänyt liian vähälle. Ihanaa ja toimivaa koiraa tuli palkittua ihan liikaa, kovasti olisi tokossa palkkaantunut pelkällä tekemiselläkin. Nyt sitten käydään palkkaneuvotteluja, yritetään irtaantua jatkuvasta namin tai lelun jakamisesta ja opetella arvostamaan sosiaalista palkkaa. Hyvällä alulla on tämä, hieman rauhallisemmalla mielellä aloitetaan työt, kun Vana saa ensin purkaa itseään lelulla. Seuraavan kerran lelu on loppupalkkana.
Vanan sisarukset ovat jo aloittaneet kisauran, tuloksia kuulunut Saksan maalta niin tokosta kuin agilitystäkin. Ehkä mekin joskus päästään kisailemaan. Jotenkin tuntuu, että viime kesänä pystyimme tekemään koemaisia treenejä ihan ok. Huono seuruu oli suurin este, etten halunnut Vanaa ilmoittaa kokeisiin. Nyt alamme päästä yhteisymmärrykseeen seuruun suhteen mutta kokeenomaiseen suoritukseen on pitkä matka neidin tämän hetkisellä kärsivällisyydellä, se palkanodotus!
Pentuna kuljettiin paljon autolla ilman mitään ongelmia mutta loppusyksystä autoilu jäi pois ja niin Vana sai kunnon angstin autoilua kohti. Nyt kuukausi sitten Vana hyppäsi vapaaehtoisesti autoon mennen tullen ja angsti autoilua kohtaan on muisto vain!
Pikkuhiljaa olen saanut hillittyä aikuiselle Vanalla kehittynyttä reaktiivisuutta ja terävyyttä, kun ulkona jokin yhtäkkiä näkyy tai kuuluu jotain vierasta, niin ensimmäinen voimakas reaktio on ollut ulvohaukunta. Nyt enimmäkseen kuuluu vain haukahdus ja matka jatkuu.
Toinen asia mitä on pitänyt ulkona hillitä on juoksentelu. Vana laukkaisi ja lentäisi pitkin tannerta ihanien hajujen perässä, jos sen vaan antaisi niin tehdä. Onneksi Vanan luoksetulo on ollut mahtava ja se kääntyy saman tien takaisin, jos sitä jollain käskyllä kutsuu. Joskus (yhä harvemmin onneksi) on niin kutsuvat hajut, että saa jatkuvasti kutsua luokse, silloin pitää rauhoittua hetken remmissä. Nyt olemme muutaman kerran pihapiirissä törmänneet oravaan tai rusakkoon, ja Vana on kuulolla, vaikka vierestä singahtaa juokseva orava tai rusakko. Ihan mainio nuori koira siinäkin mielessä.
Koska Vana rakastaa juosta lujaa, niin aloitin Hoopersin toukokuussa. Kovasti innolla juoksee ja hassua kyllä osaa kuunnella tokon ohjatun suuntakäskyjä.
Päästiin synttärisankarin kanssa tekemään jälki. Taisi olla kevään neljäs. Yritin keskittyä vauhdin hillitsemiseen. Vana on hyvin löytänyt janalle mutta eilen oli hieman hankaluuksia, joko pidempi matka, tai pari viikkoa aiemmin tehty jälki puistossa oli jäänyt mieleen. Vanan eka jälki vuosi sitten oli peltojäki ja se oli hienoa työtä ensi kertalaiselta. Sen viikonlopun jälkeen olemme tehneet vain metsäjälkeä ja niistä on aina selvitty ilman ylimääräisiä mutkia ja kepit löytyneet yleensä kaikki tai ainakin melkein.
Vana tarjoaa mielellään kaverilleenkin vettä.
Helatorstaina turisteiltiin Mänttään. Koirat oli suuren osan ajasta autossa ja pienen puistokävelyn jälkeen jäivät museon pihalle varjoon odottelemaan meidän tehdessä viimoiset kierrokset museossa
Museon vanhan sisäänkäynnin edessä Vana ja prikka saivat kovasti ihailua osakseen.
Vana löysi jotenkin itsensä laavun alle ja ilmestyi sitten näkyviin
hieman odottamattomasta paikasta, tässä Vanan mielipide makkaran jaosta.
Ihana hauska kaveri!
