Rosala - Houtskär

Tiistaiaamuna ehdimme mukavasti iltapäiväksi Öröön vaikka aamupäivällä olimme kävelleet parin kilsan päähän tutustumaan Rosalan viikinkimuseoon. 

Örössa ihastutti merellisyyden lisäksi mm. hyvin pidetyt rakennukset.

Meren rannat oli kukkamerta tai kalliota, tuli Hailuoto tai Etelä-Ruotsin ja Pohjois-Saksan rannat mieleen.

Luotoja piisaa ja ainutlaatuisia mäntyjä

Tykistömuseo, tykit ja tykkiasemat olivat iso osa Örötä.

Saapuessamme illalla Orön satama oli täysi, mutta kyllä sinne vielä meidät mahdutettiin. Vessat oli siistejä ja astiat sai pestä lämpimällä vedellä.

Öröstä lähdimme aamupäivällä kohti Jurmoa. Kymmenen kilometriä myöhemmin poikkesimme kurkistamaan Vänön pientä saarta ja samalla nautimme lounaan veneessä ja koirat ehti pienelle luontopolkuretkelle helteisessä säässä. Kaunis polku niittyjen, katajien ja kallioiden keskellä. Palveluita Vänössä ei ollut, pieni puoti ja kahvila vain. Vessaan en pystynyt menemään, yök!

Tyven meri ei venettä kuljeta

Saavuimme Jurmoon vasta kahdeksalta illalla. Saimme 45 kilometrin matkan taitettua yhden päivän aikana, kun kuljimme moottorilla viimeiset 13 km.  Satama oli täysi, onneksi yksi venepaikka löytyi vielä laiturin sataman puoleisesta päästä. Ensin emme sinne tohtineet mennä, kun veneen syvyysmittari näytti kovin alhaisia lukuja. Ympärillä olevista veneistä meille vakuutettiin, että aamulla samasta laituripaikasta oli lähtenyt huomattavasti isompi purkkari. Kaukoluotain reagoi pohjakasveihin. Hyvin riitti syväys. 

Kalliot, meri ja koirat kohtasivat

Högbergetille kiivettiin muutamaan otteeseen.

Auringon laskua sataman laguuniin

Sataman edustalla oleva saaren taakse se aurinko laski

Högbergetin huipulla, taustalla saaren tyypillistä maisemaa, ihan kuin oltaisiin oltu Skotlannissa, kanervaa ja matalaa katajaa, kaunista ja kiehtovaa. Kaneja juoksi kanervikossa jokaisella kävelyllä.

kKvikkoa ja nummea Högbergetin ympärillä

Munkkirinkuloita kävimme ihailemassa

Kalastajakylä
Jurmokierroksen jälkeen nautimme aamukahvit kera tuoreen pullan, olipa hyvää. Saaressa oli veneitä enemmän kuin palvelu pystyi huoltamaan, niin jäi epämukava olo haisevista vessoista. Aamusuihku oli plussaa.

Jurmosta suunnistimme Björkön luonnonsatamaan, sielläkään emme olleet ainoita, veneitä tuli ja meni.  Jyrkkiin kallioseinämiin oli kiinnittynyt kymmenittäin veneitä, osa oli keskellä laguunia ankkurissa. Vasemmalla Björkön suosion syy,  sisäjärvi. Mastot kertoo laguunin sijainnin.

Björkön luontopolku oli vain parin kilsan pituinen mutta tuntui huomattavasti pidemmältä, jyrkkiä nousuja ja laskuja piisasi.

Nuori koira oli hieman innoissaan, kun pääsi uimaan ja Prikkakin innostui uimisesta Vanan vanavedessä.

Sisäjärven kapea lahdelma.

Laivaväylä kulki saaren laitaa sisäjärven vierestä.

Nähtiin laivoja ja purkkareita väylällä samalla, kun nautimme suojaisesta sisäjärvestä.

Tämä kivi oli veneemme lähin naapuri

Vanan ja Prikan viime hetken chillailua kannella ennen kuin matkamme jatkui.

Ikävä kyllä sinilevä saavutti laguuninkin, pois lähtiessä näky oli tällainen, saapuessamme oli ollut ihan kirkasta. Ihme olisi ollut, jos ei levä olisi levinnyt laguuniinkin, koska edellisessä lahdelmassa oli pahin leväkertymä, mitä olemme tällä matkalla nähneet, se haisikin kuvottavalle.

Tällainen naapuri meillä oli Stora Hästön rannalla, mikä oli seuraava luonnonsatama kohteemme.

Saaren luontopolku, joka oli merkitty hauskasti kummelein, kulki kovin vaihtelevassa maastossa.


Katajakin kasvaa maata pitkin saaristossa.

Kuvan  väylää pitkin saavuimme saarelle, luonnonsatamaan pääsi, kun kiersi niemen ja muutaman karikko-kohdan.

Luonto on moninainen, kun yhdestä puustakin on näin moneksi.

Odottelua veneen edustalla ennen matkan jatkumista seuraavaan kohteeseen.

Toinen hieno purjehduspäivä toi meidät (vielä kolmanteen peräkkäin) luonnonsatamaan Jungfruskärille.

Luontopolkuun ja sataman ympäristöön sisältyi kulttuurimaisemaa kerrakseen.

Meillä oli kolmas peräkkäinen upea purjehduspäivä saapuessamme nauttimaan satamapalveluista Houtskäriin.

 

Itämeri, Tiftö - Rosala

"Miten olisi lähtö eteenpäin?" Matkaan tuli ylimääräinen kuvio, kun silmätulehdukseni takia oli pakko saada antibiootteja. Onneksi sain reseptin apteekkiin Terveystalon chatin kautta. Lähin saavutettavissa oleva apteekki näytti olevan Karjaalla. Niinpä käänsimme kokan kohti Sandnäsuddin satamaan, josta pääsin ystäväni, Leenan, kyydillä Karjaalle 30 km päähän. Ehdimme jonkin aikaa vaihtaa kuulumisia ja ihailla Leenan shelttejä, kaneja ja supersuloista balineesin poikasta. Takaisin satamaan sain taxikyydin, kumpaankin suuntaan taxia soittaessa minulle sanottiin, ettei yhtään taxia ole vapaana, eivätkö voi taata, koska taxi tulisi. Siksi turvauduin vanhaan ystävääni. Tosin molemmilla kerroilla puhelimeen tuli hyvinkin pian viesti, että taxi on matkalla.

Sandnäsuddista ehdimme iltamyöhään Jussaröön. Meri ulkosaariston puolella oli ihan yhtä leväistä kuin toisellakin, hyvä kävelylenkki kuitenkin.  

Sataman vierestä löytyi portaat laitumelle, Prikka tuntui muistavan Englannin kävelyt, kun erilaisten  porttien yli tai läpi kuljettiin polkuja pitkin. Nyt emme kuitenkaan laitumelle menneet.

Jussarösta jatkoimme Hankoa kohden ja tähtäsimme kauniiseen Trelänning-saarien väliseen laguuniin, levää oli täälläkin jonkin verran mutta upeat saaret ja luodot sekä peilityyni meri oli jotain erityistä.

Joutsenia tavattiin useimmiten isoissa  parvissa.

Saaren itäpään lampareita.

Prikka odottaa vastapäisellä kalliolla, että tulisin veneestä.

Vana katajasaarekkeessa odottamassa

Luoto naapurissa

Uskomaton valo

Aamun auringossa

Kauniin luonnonsataman jälkeen turistien ja messujen täyttämä Hanko satamineen tarjosi aikamoisen kontrastin edelliselle päivälle.

Aamukävelyllä rantapoluilla ja kallioilla. Uimarannalla oli iso joukko joogamassa, samanlaiseen aamutuokioon olimme törmänneet Loviisan aamuina. 

Hangonniemi on pitkä, se tuli todettua, kun kierrettiin pitkään niemeä ympäri. Ihmisiä Manner-Suomen eteläisimmässä kärjessä

Hangosta matka jatkui kohti Bromarvia. Onneksi matkan varrelta löytyi luonnonsatama Killholmenista, muuten olisi mennyt yötöiksi. Vesi vaikutti kovin puhtaalta, niin uimme kaikki ja meren lämpötilakin oli selvästi noussut. Pystyin siis minäkin jo uimaan enkä vain pulahtamaan.

Pienestä saaresta kertyi kesämme ensimmäiset kanttarellit ja niistä riitti useamman päivän aterialle.

Kilholmenilla oli hieno "luotojono", yhdistämässä saaria toisiinsa.

Killholmenin rakkolevää

Perjantai-iltapäivällä saavuimme pikkuveljeni laiturille aika mukavan matkanteon jälkeen. Mukavasti kului vuorokausi veljien kera. Edellisestä tapaamisestamme olikin hieman liian pitkä aika.

Lähdössä Bromarvista Kemiöön - Nämä kaks on niin happy, niin hieno loma! Kolme viikkoa mennyt ja 520 km ollaan edetty Haminasta, ihan liisa Ihmemaassa -olo, koko ajan ihania asioita tapahtuu, näkee ja kokee! Kuva Bromarvista pikkuveljeni mökiltä lähtiessä.

Olemme tähän asti olleet kovin onnekkaita sään suhteen. Pari kertaa olemme ottaneet sadetakit esille, muttei niitä ole tarvittu. Nytkin tummat pilvet seurasi meitä pitkään mutta pysyivät takanamme. Matkan varrella Kemiöön poikkesimme Killholmeniin  lounasta tekemään ja nauttimaan.

Iltakymmeltä saavuimme Kemiön Västanfjärdenin satamaan, jossa oli hyvältä kuullostavan bandin keikka menoillaan. Ikävä kyllä pitivät juuri tauon, kun olimme saaneet iltapalan valmiiksi ja olisimme mielellään syöneet veneen kannella musiikista nauttien.
Kemiön päivä olikin superpäivä koirille. Aamuvarhain ja  illan koittaessa kävelimme 8 km matkan enimmäkseen varjoista metsäteitä pitkin sataman ja ystäviemme kodin välin. Kohteessa saimme vielä kaikki uida kotipihan puhtaassa lähdelammessa. 

Vana nautti täysillä veteen hyppäämisestä rantakalliolta tai poseerauskiveltään. Prikkakin intoutui uimaan, kun toinen niin melskasi ja nautti viilennyksestä ja uimisesta. Ikävä kyllä puhelimeni oli latauksessa, niin en saanut kuvaa vanhan rouvan nautiskelusta. Yllä olevan kuvan otti mieheni, kun valokuvaajaystäväni ihasteli Vanan olemusta, peilikuvaa ja taustaa. Ystävämme saattoivat meidät Kalkholmenin Marinaan sunnuntai-iltana. Valitettavasti haaveilu Marinan ravintolan antimista jäi haaveeksi, kun se ei ollutkaan auki. Jouduimme tyytymään voileipiin veneessämme. 

Västanfjärdin vanha 1700 luvun kirkko 

Miehistö kannella juuri ennen lähtöhetkeä, Kalkholmenissa oli siistit vessat, muuta kehuttavaa ei ollut tällä kertaa. Ekana yönä konsertin jälkimainingeissa, nuoriso ajoi moottoriveneillään kolarin. Toinen veneistä oli aamulla ikkuna rikkoutuneena laiturissa. Kuski oli viety sairaalaan tarkistettavaksi.

Puolen väli krouvi, matkalla Rosalaan, lounastauolla kalliosaarella. Nyt ei saanut Vana edes juoda vettä muusta kuin kupista, saati riekkua vedessä.

Perillä Rosalassa kuuman päivä uuvuttama Prikka (melkein 11 v.) nauttii iltanokosistaaan.

Vana nautiskelee pienestä tuulen vireestä veneessä.

Aamupäiväkävelyllä Rosalassa

Aamupäiväkävelyllä Rosalassa #2

Aamupäiväkävelyllä Rosalassa #3

Käväistiin Viikinkimuseossa