Rosala - Houtskär

Tiistaiaamuna ehdimme mukavasti iltapäiväksi Öröön vaikka aamupäivällä olimme kävelleet parin kilsan päähän tutustumaan Rosalan viikinkimuseoon. 

Örössa ihastutti merellisyyden lisäksi mm. hyvin pidetyt rakennukset.

Meren rannat oli kukkamerta tai kalliota, tuli Hailuoto tai Etelä-Ruotsin ja Pohjois-Saksan rannat mieleen.

Luotoja piisaa ja ainutlaatuisia mäntyjä

Tykistömuseo, tykit ja tykkiasemat olivat iso osa Örötä.

Saapuessamme illalla Orön satama oli täysi, mutta kyllä sinne vielä meidät mahdutettiin. Vessat oli siistejä ja astiat sai pestä lämpimällä vedellä.

Öröstä lähdimme aamupäivällä kohti Jurmoa. Kymmenen kilometriä myöhemmin poikkesimme kurkistamaan Vänön pientä saarta ja samalla nautimme lounaan veneessä ja koirat ehti pienelle luontopolkuretkelle helteisessä säässä. Kaunis polku niittyjen, katajien ja kallioiden keskellä. Palveluita Vänössä ei ollut, pieni puoti ja kahvila vain. Vessaan en pystynyt menemään, yök!

Tyven meri ei venettä kuljeta

Saavuimme Jurmoon vasta kahdeksalta illalla. Saimme 45 kilometrin matkan taitettua yhden päivän aikana, kun kuljimme moottorilla viimeiset 13 km.  Satama oli täysi, onneksi yksi venepaikka löytyi vielä laiturin sataman puoleisesta päästä. Ensin emme sinne tohtineet mennä, kun veneen syvyysmittari näytti kovin alhaisia lukuja. Ympärillä olevista veneistä meille vakuutettiin, että aamulla samasta laituripaikasta oli lähtenyt huomattavasti isompi purkkari. Kaukoluotain reagoi pohjakasveihin. Hyvin riitti syväys. 

Kalliot, meri ja koirat kohtasivat

Högbergetille kiivettiin muutamaan otteeseen.

Auringon laskua sataman laguuniin

Sataman edustalla oleva saaren taakse se aurinko laski

Högbergetin huipulla, taustalla saaren tyypillistä maisemaa, ihan kuin oltaisiin oltu Skotlannissa, kanervaa ja matalaa katajaa, kaunista ja kiehtovaa. Kaneja juoksi kanervikossa jokaisella kävelyllä.

kKvikkoa ja nummea Högbergetin ympärillä

Munkkirinkuloita kävimme ihailemassa

Kalastajakylä
Jurmokierroksen jälkeen nautimme aamukahvit kera tuoreen pullan, olipa hyvää. Saaressa oli veneitä enemmän kuin palvelu pystyi huoltamaan, niin jäi epämukava olo haisevista vessoista. Aamusuihku oli plussaa.

Jurmosta suunnistimme Björkön luonnonsatamaan, sielläkään emme olleet ainoita, veneitä tuli ja meni.  Jyrkkiin kallioseinämiin oli kiinnittynyt kymmenittäin veneitä, osa oli keskellä laguunia ankkurissa. Vasemmalla Björkön suosion syy,  sisäjärvi. Mastot kertoo laguunin sijainnin.

Björkön luontopolku oli vain parin kilsan pituinen mutta tuntui huomattavasti pidemmältä, jyrkkiä nousuja ja laskuja piisasi.

Nuori koira oli hieman innoissaan, kun pääsi uimaan ja Prikkakin innostui uimisesta Vanan vanavedessä.

Sisäjärven kapea lahdelma.

Laivaväylä kulki saaren laitaa sisäjärven vierestä.

Nähtiin laivoja ja purkkareita väylällä samalla, kun nautimme suojaisesta sisäjärvestä.

Tämä kivi oli veneemme lähin naapuri

Vanan ja Prikan viime hetken chillailua kannella ennen kuin matkamme jatkui.

Ikävä kyllä sinilevä saavutti laguuninkin, pois lähtiessä näky oli tällainen, saapuessamme oli ollut ihan kirkasta. Ihme olisi ollut, jos ei levä olisi levinnyt laguuniinkin, koska edellisessä lahdelmassa oli pahin leväkertymä, mitä olemme tällä matkalla nähneet, se haisikin kuvottavalle.

Tällainen naapuri meillä oli Stora Hästön rannalla, mikä oli seuraava luonnonsatama kohteemme.

Saaren luontopolku, joka oli merkitty hauskasti kummelein, kulki kovin vaihtelevassa maastossa.


Katajakin kasvaa maata pitkin saaristossa.

Kuvan  väylää pitkin saavuimme saarelle, luonnonsatamaan pääsi, kun kiersi niemen ja muutaman karikko-kohdan.

Luonto on moninainen, kun yhdestä puustakin on näin moneksi.

Odottelua veneen edustalla ennen matkan jatkumista seuraavaan kohteeseen.

Toinen hieno purjehduspäivä toi meidät (vielä kolmanteen peräkkäin) luonnonsatamaan Jungfruskärille.

Luontopolkuun ja sataman ympäristöön sisältyi kulttuurimaisemaa kerrakseen.

Meillä oli kolmas peräkkäinen upea purjehduspäivä saapuessamme nauttimaan satamapalveluista Houtskäriin.