maanantai 26. elokuuta 2024

Lapsenvahtikeikka Pohjois-Karjalaan


Oltiin vajaa viikko pitämässä seuraa pienimmälle jälkikasvusta, olipa iloinen ja terhakka puolitoistavuotias. Kuva pojan kotilammelta.


Kiersin koirien kanssa lammen ympäri (2 km) ja melkeinpä koko ajan oli kanttarellejä nenien edessä.



Vana ehti toki palkita itsensä kahlailemalla ja uimalla.



Pihalla ja lähimetsissä lapsenvahdeilla oli kiire juosta siltaa edestakaisin vahdittavan kanssa.



Pienen pieni valkoinen kukka, hentoketosilmäruoho, loisti kuin timantti pihalla ja teiden varsilla, uusi tuttavuus. 


Puolukka maistui niin pienelle tallaajalle kuin koirillekin.



Kaunista kangasmaastoa, tämä matkalla Huhmariselle.


Höytiäinen Huhmarisvaaralta.


Kiireinen pakkoposeeraus


Pienen lammen äärellä pieni virkistäytyminen.


Lehtomaisen ja korpimaisen matkan varrella oli myös pari kaunista kalliotasannetta, mikä sai koirat telmimään keskenään.

Ilta-auringossa koirat pääsi vielä Höytiäiseen juomaan ja uimaan,
Prikka tosin mieluummin vain odottaa, että josko jotain heitettäisiin.


Vana kolmen pompun päässä.



Aamuauringossa lähikallioilla


Prikka on ollut ja itse kärsivällisyys lasten kanssa, 
se kestää kovakouraiset otteet ikään kuin ne kuuluisi asiaan.


Vanakin on kasvanut paljon kärsivällisemmäksi lasten otteisiin, katsoo vain meitä, että auttakaa ja mehän autetaan molempia koiria. Vahtimatta ei voi jättää, sen verran kovasti pieni mies koiria rutistaa tai työntää edestään. Onneksi kolmikolla on enimmäkseen hauskaa, kun juoksevat pihalla ja metsäteillä keskenään.





 

lauantai 10. elokuuta 2024

Meidän kesätokoiluja ja paluu koirakaverien seuraan



Ollaan  silloin tällöin tehty jotain pihalla tai lähikentillä, kun ollaan kotosalla oltu. Elokuussa olemme pitkästä aikaa nähneet myös koirakavereita.


Viime vuoden pihlajien kukkimisen aikaan.


ja nyt, on se kasvanut!

Lähdettiin viikonlopuksi Kuminaan:

Vanasta on tulossa hyvä sienikoira, ollaan löydetty mustatorvisieniä ja kanttarellejä jo useampaan otteeseen.


Vana maastoutuneena graniittilohkareiden sekaan.


Sammalmättäillä


Vana kivikossa


Prikka kivikossa


Parin tunnin sienestyksen ja marjastuksen jälkeen vesi ja vedessä kahlailu teki terää

Viime viikkoina ollaan oltu myös sosiaalisia  kotimetsissä:

Perjantaaina Aija kävi huoltamassa Prikan kireyksiä uudemman kerran kuukauden tauon jälkeen. Onneksi Vanan ikäinen aussi, Nerri, pääsi mukaan reissuun ja niin saman ikäisillä oli seuraa tunnin metsälenkillä. Prikka kulkee omia latujaan, ei muista koirista ole ikinä piitannut. Jos muut jättää Prikan rauhaan, niin kävely sujuu sulassa sovussa. 


Targeteilla taas, nyt en saanut ryhdikästä kuvaa ja harjoiteltiin myös eteenpäin katsomista.


Tiistaina kohta vuoden täyttävä lapinkoira Ruska tuli lenkkeilemään kanssamme.


Viime viikonloppuna poikkesimme Mämminiemeen, kesäkuussa siellä tapaamamme lättähattu tuli nyt meitä vastaan Juurikan kohdalla Jyväskylän suunnasta. Eilen matkallamme Kuminaan näimme tämän olevan menossa Mämminiemeen,


Mämminiemen kallioita mereltä päin.


Löytöjä kotimetsästä


Poseerausta Mämminiemen kallioilla

Toissa viikolla tapasimme pienen Filmin ja saimme Filmin isoveljestä Koodista seuraa tokoiluun. Oli huippua mutta niin innolla tokoilimme ja liikkuroimme toisiamme ettei tokokoirat päässeet kuviin.

Vauhtiliikkeet ovat niin mieluisia, että niitä ei tarvitse paljoakaan tehdä muuta kuin malttitreeneinä. Seuraamiseen olen yrittänyt panostaa, se on aina ollut vaikeaa minulle, jotain tolkkua olen siihen saanut. Ongelmana on se, että Vana antaa palautetta heti, jos olen epäselvä tai ei vaan tapahdu tarpeeksi nopeaa. Myös vauhtiliikkeiden lähtötilanne on helposti levoton, Vanasta lähtee ääntä tai se valuu korppikotka-asentoon. Olemme siis paljon heittäneet kapulaa, ja Vana ei ole päässyt noutamaan ollenkaan tai vasta tehtyään muutaman muun liikkeen siinä välissä. Nyt alkaa helpottaa noudon osolta. 
Nyt alkaisi alokasluokan liikkeet olla suunnilleen hallussa ja palkattomuuskaan ei näytä ongelmia tuottavan. Liikkuroitua treeniä pitäisi päästä tekemään paljon, nyt ollaan vaan pariin otteeseen saatu nauttia siitä luxuksesta, että meillä on ollut liikkuri.

Videot ovat aika lailla huonolaatuiset, niissä nyt näkyy meidän intoilu, maltin puute ja äänen käyttö. 


Alokasluokan liikkeitä, heinäkuun lopulla, Vana 14 kk:
Avoin luokka:  Nouto (tai ei), Ruutu, Merkin kierto, nouto
Veneretkellä heinäkuussa: #7daysdogsportchallenge:
Toukokuu, Vana 1 v. Kiitos, Sirpa, kuvaamisesta!






perjantai 2. elokuuta 2024

Vana meidän matkassa vuoden


Meidän noin 10 vuoden koirakuulumiset löytyy Jollyt-blogista https://jollyt.blogspot.com/ Googlen asetukset vaati uusia ja ihmeellisiä asetuksia. Pari iltaa koneella turhautuneena viettäen päätin että, josko 10 vuoden jälkeen voisi tarttua uuteen blogiin. Tämä blogi jatkaa edellisen teemaa, retkiämme koirien kera. Vana 1 v. on selvästi enemmän esillä kuin perheen vanhus. Samalla lailla Prikan pentuajan ja nuoren koiran kuulumiset meni kovasti vanhempien koirien edelle. Prikka melkein 10 vuotta esiintyy kyllä blogissa mutta pakosti jää nuoremman varjoon.

Siitä on nyt  tasan vuosi, kun matkustimme Vanan kanssa Suomeen. Huh, mikä matka! Onneksi matka oli kaikkien kauhujen väärtti ja pennusta kehittyi mitä mainioin koira, intoa ja vauhtia ehkä liikaakin. Nyt opetellaan elämään lentävän koiran kanssa.

Vietin illan Vanan kasvattajan luona Schwäbische Albeilla, kuvassa Vana siskonsa Pixien kanssa äitinsä helmoissa.


Vanalla oli nouto valmiiksi asennettuna, outoa mutta hienoa. Lentokentältä menimme suoraan mökille viikoksi. Vana noutaa 10-viikkoisena


Kesän koirakuvakoostetta alla, kun viimeiset postaukset olivat kovin purjehdusvoittoiset. 

1-vuotiskuvia Vuorilammin lenkiltä




Toukokuun purjehdusvisiitillä Mämminiemessä, Päijänteen syvin kohta 05 metriä on hiukan etelään näiltä kallioilta.

Koulujen päättäjäisviikonloppuna meillä oli hulinata ja koirat saivat pulmatehtäviä ehkä liiankin kanssa.


Kesäkuun alussa ehdimme tehdä yhden Jyväskylä "tour"in, osui aika ja kelit kohdilleen:
Aloitimme Keltinmäen Alppiruusupuistosta


Kiersimme Köhniöjärven ympäri ja ihastelimme Könkkölän maalaismaisemaa


Vana ui useampaan otteeseen eri puokamista, Prikkakin vilvoitteli Köhniön hiekkapohjaisessa "koirarannassa" .


Ehdimme Jyväskylä-viikon aikana puuhastella pihalla ja lähikentillä :
Lumikolalle kesäkäyttöä:
Vanan sivuaskeleet

Kesäkuun 23. iltavalossa Judinsalon eteläpuolella

Kesäkuun olimme enimmäkseen Päijänteellä. Loppukuusta palasimme sopivasti kotiin viikoksi ja pääsin passelisti tokon SM-kisoihin töihin. Usein olen ollut SM-joukkueessa mukana, itse asiassa kaikkien neljän edellisen kanssa olen jossain joukueessa ollut, enimmäkseen alemmissa luokissa. Nyt siis ensimmäisen kerran talkoolaisena. Olipa opettavaista katsella sekä voittajaluokan että alokasluokan koirakoita. Ja oli ihanaa tavata ystäviä vuosien takaa, yksi sukupolvi tokokoirakoita on jäänyt pimentoon. Jospa pikkuhiljaa pääsisimme udestaan geimeihin mukaan. Toukokuussa emme olleet lainkaan valmiita antamaan näyttöä osaamisestamme. Kuvassa sunnuntain aamutunnelmia Laukaan Vihtavuorelta.


Heinäkuussa teimme tour kakkosen Päijänteellä ja vietimme illan ja aamupäivän venekerhomme saaressa Kuminassa. Löysin vihdoin kunnon polut, joita mennä koirien kanssa. Polku meni upeimman kanervikon läpi, mitä olen nähnyt.



Kuminassa ehdin aamupäivällä videoida pikaisesti Vanan noutoja, kun osallistuimme seitsemän päivän haasteeseen, #7daysdogsportchallengejossa testattiin noutaako koira muutakin kuin kapulan. 
Vana noutaa pientä ja suurta

Heinolassa olimme pari päivää, kun oli myrskyvaroitus. Menin sateeseen videoimaan haastetta varten mitä kaikkea koira ehtii minuutissa tehdä. Valitettavasti en opetellut hyvin lunttilappuani, mitä teemme, ja sain aikaiseksi tällaisen sekoiluvideon. Ehdin Heinolassa vielä videoida haasteeseen yhdistetyt tehtävät, Targetille meno ja irti yhteen videoon.

Laivakoirat poseeraavat Heinolan pohjoispuolen ulkoilupoluilla.


Heinolan lisäksi uusi paikka meille oli Vääksy, jonka Aurinkoharjulla kelpasi seikkailla.



Kuuman päivän pitkä kävely suorastaan huusi uittamista, niinpä laskeuduimme Aurinkoharjulta suoraan venerantaan, jossa pystyin uittamaan koiria. Iloksemme rannalla oli nuori samojedi, joka tykkäsi uida ja leikkiä Vanan kanssa.


Kaupunkisatamien jälkeen oli kiva piipahtaa luonnon helmassa, vietimme yhden yön Linnasaarten luodoilla. Prikastakin ihan oma kuva. Prikka ihan heittäytyi ryhdikkäänä poseeraamaan useamman kerran. Usein Prikka on puuttuu kuvista siksi, että kulkee enimmäkseen polvitaipeessani, toisin kuin nuorempi kaverinsa.


Lelujen kanssa Prikka jää aina statistiksi, säestäjäksi. Turhaan otan kahta lelua tarjolle.

Seuraavaksi teimme ensimmäinen visiitin Lahden venekerhon satamaan Ykkoivuun. Siellä 
kelpasi hienoilla poluilla tallustella ja uittaa koiria. Kovin kalsalta näyttää vesi tässä kuvassa, Vanan uimishaluja se ei kuitenkaan vienyt. Itse asiassa satamalaituri oli suojaisessa lahdessa ja ensimmäisen kerran tällä retkellä oli lämmintä vettä, missä uida.




Teimme sieniretken (tasan yksi kanttarelli) ympäri saaren ja näin helteisen oloista oli saaren sisälaguunissa. Laguuniuintinäytös
Treenasin pieniä asioita Vanan kanssa Ykkoivun kentällä. Seuraavana päivänä Vana kovasti ehdotti kentän risteyksessä, josko taas menisimme kentälle.  Emme menneet mutta teimme pientä target-treeniä kukkien keskellä. 


Purjehdus loppui osaltani Padasjoelle, olipa kiva viettää vielä yksi päivä Padasjoen harjuilla ja rannoilla ennen Jyväskylää.


Karkasimme Padasjoen satamassakin pienelle target ym. treenille Vanan kanssa.

Loppukuusta päästiin mökillekin. Kun itse etsin mustikoita, niin Vana oli taas kiivennyt yhdelle tähystyskivistään.


Tällä viikolla pääsimme treenimään ihan urakalla kotikentällä ja pitkän uurastamisen palkka näkyy tässä:


Treenailusta tulossa oma postaus, ja muutenkin hieman keskeneräisenä laitan tämän sivuston eetteriin.
Tervetuloa uusille sivuille!














 

Koirat matkassa Itämerellä tyynessä ja tyvessä

Purjehduksemme Itämerellä koirien kanssa oli oikein onnistunut. Pelkäsin ennen matkaa punkkeja, käärmeitä sekä sinilevää. Jälkimmäiseen törm...