Meidän noin 10 vuoden koirakuulumiset löytyy Jollyt-blogista
https://jollyt.blogspot.com/ Googlen asetukset vaati uusia ja ihmeellisiä asetuksia. Pari iltaa koneella turhautuneena viettäen päätin että, josko 10 vuoden jälkeen voisi tarttua uuteen blogiin. Tämä blogi jatkaa edellisen teemaa, retkiämme koirien kera. Vana 1 v. on selvästi enemmän esillä kuin perheen vanhus. Samalla lailla Prikan pentuajan ja nuoren koiran kuulumiset meni kovasti vanhempien koirien edelle. Prikka melkein 10 vuotta esiintyy kyllä blogissa mutta pakosti jää nuoremman varjoon.
Siitä on nyt tasan vuosi, kun matkustimme Vanan kanssa Suomeen. Huh, mikä matka! Onneksi matka oli kaikkien kauhujen väärtti ja pennusta kehittyi mitä mainioin koira, intoa ja vauhtia ehkä liikaakin. Nyt opetellaan elämään lentävän koiran kanssa.

Vietin illan Vanan kasvattajan luona Schwäbische Albeilla, kuvassa Vana siskonsa Pixien kanssa äitinsä helmoissa.

Vanalla oli nouto valmiiksi asennettuna, outoa mutta hienoa. Lentokentältä menimme suoraan mökille viikoksi.
Vana noutaa 10-viikkoisena
Kesän koirakuvakoostetta alla, kun viimeiset postaukset olivat kovin purjehdusvoittoiset.
1-vuotiskuvia Vuorilammin lenkiltä
Toukokuun purjehdusvisiitillä Mämminiemessä, Päijänteen syvin kohta 05 metriä on hiukan etelään näiltä kallioilta.
Koulujen päättäjäisviikonloppuna meillä oli hulinata ja koirat saivat pulmatehtäviä ehkä liiankin kanssa.

Kesäkuun alussa ehdimme tehdä yhden Jyväskylä "tour"in, osui aika ja kelit kohdilleen:

Aloitimme Keltinmäen Alppiruusupuistosta

Kiersimme Köhniöjärven ympäri ja ihastelimme Könkkölän maalaismaisemaa

Vana ui useampaan otteeseen eri puokamista, Prikkakin vilvoitteli Köhniön hiekkapohjaisessa "koirarannassa" .
Ehdimme Jyväskylä-viikon aikana puuhastella pihalla ja lähikentillä :

Kesäkuun 23. iltavalossa Judinsalon eteläpuolella
Kesäkuun olimme enimmäkseen Päijänteellä. Loppukuusta palasimme sopivasti kotiin viikoksi ja pääsin passelisti tokon SM-kisoihin töihin. Usein olen ollut SM-joukkueessa mukana, itse asiassa kaikkien neljän edellisen kanssa olen jossain joukueessa ollut, enimmäkseen alemmissa luokissa. Nyt siis ensimmäisen kerran talkoolaisena. Olipa opettavaista katsella sekä voittajaluokan että alokasluokan koirakoita. Ja oli ihanaa tavata ystäviä vuosien takaa, yksi sukupolvi tokokoirakoita on jäänyt pimentoon. Jospa pikkuhiljaa pääsisimme udestaan geimeihin mukaan. Toukokuussa emme olleet lainkaan valmiita antamaan näyttöä osaamisestamme. Kuvassa sunnuntain aamutunnelmia Laukaan Vihtavuorelta.

Heinäkuussa teimme tour kakkosen Päijänteellä ja vietimme illan ja aamupäivän venekerhomme saaressa Kuminassa. Löysin vihdoin kunnon polut, joita mennä koirien kanssa. Polku meni upeimman kanervikon läpi, mitä olen nähnyt.

Kuminassa ehdin aamupäivällä videoida pikaisesti Vanan noutoja, kun osallistuimme seitsemän päivän haasteeseen,
#7daysdogsportchallenge, jossa testattiin noutaako koira muutakin kuin kapulan. Vana noutaa pientä ja suurtaHeinolassa olimme pari päivää, kun oli myrskyvaroitus. Menin sateeseen videoimaan haastetta varten mitä kaikkea koira ehtii minuutissa tehdä. Valitettavasti en opetellut hyvin lunttilappuani, mitä teemme, ja sain aikaiseksi tällaisen
sekoiluvideon. Ehdin Heinolassa vielä videoida haasteeseen yhdistetyt tehtävät,
Targetille meno ja irti yhteen videoon.
Laivakoirat poseeraavat Heinolan pohjoispuolen ulkoilupoluilla.
Heinolan lisäksi uusi paikka meille oli Vääksy, jonka Aurinkoharjulla kelpasi seikkailla.

Kuuman päivän pitkä kävely suorastaan huusi uittamista, niinpä laskeuduimme Aurinkoharjulta suoraan venerantaan, jossa pystyin uittamaan koiria. Iloksemme rannalla oli nuori samojedi, joka tykkäsi uida ja leikkiä Vanan kanssa.
Kaupunkisatamien jälkeen oli kiva piipahtaa luonnon helmassa, vietimme yhden yön Linnasaarten luodoilla. Prikastakin ihan oma kuva. Prikka ihan heittäytyi ryhdikkäänä poseeraamaan useamman kerran. Usein Prikka on puuttuu kuvista siksi, että kulkee enimmäkseen polvitaipeessani, toisin kuin nuorempi kaverinsa.

Lelujen kanssa Prikka jää aina statistiksi, säestäjäksi. Turhaan otan kahta lelua tarjolle.
Seuraavaksi teimme ensimmäinen visiitin Lahden venekerhon satamaan Ykkoivuun. Siellä
kelpasi hienoilla poluilla tallustella ja uittaa koiria. Kovin kalsalta näyttää vesi tässä kuvassa, Vanan uimishaluja se ei kuitenkaan vienyt. Itse asiassa satamalaituri oli suojaisessa lahdessa ja ensimmäisen kerran tällä retkellä oli lämmintä vettä, missä uida.

Teimme sieniretken (tasan yksi kanttarelli) ympäri saaren ja näin helteisen oloista oli saaren sisälaguunissa.
LaguuniuintinäytösTreenasin pieniä asioita Vanan kanssa Ykkoivun kentällä. Seuraavana päivänä Vana kovasti ehdotti kentän risteyksessä, josko taas menisimme kentälle. Emme menneet mutta teimme pientä target-treeniä kukkien keskellä.

Purjehdus loppui osaltani Padasjoelle, olipa kiva viettää vielä yksi päivä Padasjoen harjuilla ja rannoilla ennen Jyväskylää.

Karkasimme Padasjoen satamassakin pienelle target ym. treenille Vanan kanssa.
Loppukuusta päästiin mökillekin. Kun itse etsin mustikoita, niin Vana oli taas kiivennyt yhdelle tähystyskivistään.

Tällä viikolla pääsimme treenimään ihan urakalla kotikentällä ja pitkän uurastamisen palkka näkyy tässä:
Treenailusta tulossa oma postaus, ja muutenkin hieman keskeneräisenä laitan tämän sivuston eetteriin.
Tervetuloa uusille sivuille!