Oltiin vajaa viikko pitämässä seuraa pienimmälle jälkikasvusta, olipa iloinen ja terhakka puolitoistavuotias. Kuva pojan kotilammelta.
Kiersin koirien kanssa lammen ympäri (2 km) ja melkeinpä koko ajan oli kanttarellejä nenien edessä.
Vana ehti toki palkita itsensä kahlailemalla ja uimalla.
Pihalla ja lähimetsissä lapsenvahdeilla oli kiire juosta siltaa edestakaisin vahdittavan kanssa.
Pienen pieni valkoinen kukka, hentoketosilmäruoho, loisti kuin timantti pihalla ja teiden varsilla, uusi tuttavuus.
Puolukka maistui niin pienelle tallaajalle kuin koirillekin.
Kaunista kangasmaastoa, tämä matkalla Huhmariselle.
Höytiäinen Huhmarisvaaralta.
Kiireinen pakkoposeeraus
Pienen lammen äärellä pieni virkistäytyminen.
Lehtomaisen ja korpimaisen matkan varrella oli myös pari kaunista kalliotasannetta, mikä sai koirat telmimään keskenään.
Ilta-auringossa koirat pääsi vielä Höytiäiseen juomaan ja uimaan,
Prikka tosin mieluummin vain odottaa, että josko jotain heitettäisiin.
Prikka tosin mieluummin vain odottaa, että josko jotain heitettäisiin.
Vana kolmen pompun päässä.
Aamuauringossa lähikallioilla
Prikka on ollut ja itse kärsivällisyys lasten kanssa,
se kestää kovakouraiset otteet ikään kuin ne kuuluisi asiaan.
Vanakin on kasvanut paljon kärsivällisemmäksi lasten otteisiin, katsoo vain meitä, että auttakaa ja mehän autetaan molempia koiria. Vahtimatta ei voi jättää, sen verran kovasti pieni mies koiria rutistaa tai työntää edestään. Onneksi kolmikolla on enimmäkseen hauskaa, kun juoksevat pihalla ja metsäteillä keskenään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti