Bordercollieiden matkassa: Meidän kesätokoiluja ja paluu koirakaverien seuraan

Ollaan silloin tällöin tehty jotain pihalla tai lähikentillä, kun ollaan kotosalla oltu. Elokuussa olemme pitkästä aikaa nähneet myös koirakavereita.

Viime vuoden pihlajien kukkimisen aikaan.

ja nyt, on se kasvanut!

Lähdettiin viikonlopuksi Kuminaan:

Vanasta on tulossa hyvä sienikoira, ollaan löydetty mustatorvisieniä ja kanttarellejä jo useampaan otteeseen.

Vana maastoutuneena graniittilohkareiden sekaan.

Sammalmättäillä

Vana kivikossa

Prikka kivikossa

Parin tunnin sienestyksen ja marjastuksen jälkeen vesi ja vedessä kahlailu teki terää

Viime viikkoina ollaan oltu myös sosiaalisia kotimetsissä:

Perjantaaina Aija kävi huoltamassa Prikan kireyksiä uudemman kerran kuukauden tauon jälkeen. Onneksi Vanan ikäinen aussi, Nerri, pääsi mukaan reissuun ja niin saman ikäisillä oli seuraa tunnin metsälenkillä. Prikka kulkee omia latujaan, ei muista koirista ole ikinä piitannut. Jos muut jättää Prikan rauhaan, niin kävely sujuu sulassa sovussa.

Targeteilla taas, nyt en saanut ryhdikästä kuvaa ja harjoiteltiin myös eteenpäin katsomista.

Tiistaina kohta vuoden täyttävä lapinkoira Ruska tuli lenkkeilemään kanssamme.

Viime viikonloppuna poikkesimme Mämminiemeen, kesäkuussa siellä tapaamamme lättähattu tuli nyt meitä vastaan Juurikan kohdalla Jyväskylän suunnasta. Eilen matkallamme Kuminaan näimme tämän olevan menossa Mämminiemeen,

Mämminiemen kallioita mereltä päin.

Löytöjä kotimetsästä

Poseerausta Mämminiemen kallioilla

Toissa viikolla tapasimme pienen Filmin ja saimme Filmin isoveljestä Koodista seuraa tokoiluun. Oli huippua mutta niin innolla tokoilimme ja liikkuroimme toisiamme ettei tokokoirat päässeet kuviin.

Vauhtiliikkeet ovat niin mieluisia, että niitä ei tarvitse paljoakaan tehdä muuta kuin malttitreeneinä. Seuraamiseen olen yrittänyt panostaa, se on aina ollut vaikeaa minulle, jotain tolkkua olen siihen saanut. Ongelmana on se, että Vana antaa palautetta heti, jos olen epäselvä tai ei vaan tapahdu tarpeeksi nopeaa. Myös vauhtiliikkeiden lähtötilanne on helposti levoton, Vanasta lähtee ääntä tai se valuu korppikotka-asentoon. Olemme siis paljon heittäneet kapulaa, ja Vana ei ole päässyt noutamaan ollenkaan tai vasta tehtyään muutaman muun liikkeen siinä välissä. Nyt alkaa helpottaa noudon osolta.

Nyt alkaisi alokasluokan liikkeet olla suunnilleen hallussa ja palkattomuuskaan ei näytä ongelmia tuottavan. Liikkuroitua treeniä pitäisi päästä tekemään paljon, nyt ollaan vaan pariin otteeseen saatu nauttia siitä luxuksesta, että meillä on ollut liikkuri.

Videot ovat aika lailla huonolaatuiset, niissä nyt näkyy meidän intoilu, maltin puute ja äänen käyttö.