5. viikko Ruotsista Ahvenanmaalle ja Turun saaristoon

 

Öregrund uskomattoman kauniina lta-auringon valossa. Lahden toisella puolella olevaa 

Wetseraa ihailimme veneestä käsin.

 Kaksimastoista purjevenettä on jo kunnostettu talkoovoimin 15 vuotta. Saimme ihan oman opastuksen Wetseeraan, jonka sisätilat olivat täysin uudistettua ja hienossa kunnossa. Kannen päälliset tilat on vielä fiksaamatta.  Ahvenanmaalle kuulemma halajavat.

  

Öregrundin kellotorni näkyy kauas merelle asti, hyvä maamerkki

Öregrund mainostaa itseään itärannikon ainoana kaupunkina mistä voi nähdä auringon laskevan Itämereen. Pitihän sitä käydä ihmettelemässä meidänkin.

Koirat auringonlaskun valossa.

Minä, puhelin ja sesset iltakävelyllä

Ihastuin myös lukuisiin kujiin, kadulta toiselle pääsi hyvin oikaisemaan kujia pitkin

Oli leveämpiäkin kujia.

 
Teimme bussimatkan kunnan pääkaupunkiin Öresundiin. Koirat tarvitsivat ekinokokkoosi lääkityksen (ja eläinlääkärin todistuksen lääkkeen saamisesta Suomeen saapumista varten. Olin puhelimella varannut ajan, eikä eläinlääkärille tullut mieleen kysyä, että oliko minulla lääke ja en itse tajunnut kysyä. Kaksi kuukautta aiemmin Umeåssa minulta kysyttiin, onko minulla lääkitys, jolloin eläinlääkäristä sanottiin, että heillä on kyllä. Tämän olisi pitänyt laittaa minulle kellot soimaan. Nyt jouduimme tekemään vielä ylimääräiseen kierroksen apteekkiin, joka oli onneksi vain kilometrin päässä. Saman asian tiimoilta olemme usein joutuneet käymään Ruotsissa eläinlääkärissä ja ekan kerran kävi näin. 

Lounaalla Öresundin purjehdusseuran ravintolassa. Kaunis kaupunki oli tämäkin puutaloineen.

Öregrundissa tuli vietettyä myrskyvaroitusten takia kolme yötä. Öregrund olivan ihana pieni vanha entinen kaupunki viettää useampi päivä suojassa puuskatuulilta.

 

Maanantaina oli vihdoin suosiollinen ilma lähteä kohti Ahvenanmaata. Pidimme lounastauon 20 kilometriä myöhemmin Wassarön saaressa, Prikka kävelee kallion harjanteella varman oloisesti. Oikeasti itsellä on sydän kurkussa tuon koiran kalliokiipeilyjen kanssa. Takajaloissa ei ole enää niitä voimia, mitä joskus on ollut ja useamman kerran on neiti pudonnut jonkun matkaa alaspäin.

Viimeinen poseeraus Ruotsissa

Merilevä kauniin vihreänä

Koiran peppu siinä, mutta oleellisempi on meidän ostos, pannun alusta, Stockan sataman kaupasta. Tuo pienen pieni pannun alusta on veneessä aivan ihana, ei vie tilaa mutta käyn kaiken kokoisille kattiloille tai pannuille.

Prikka vahtii mielellään makuulta tekemisiämme.

Meidän lounaskalliot

Nuo taaimmaiset saaret oli ne mitä ensin nähtiin Ahvenanmaasta, karua laakeata kalliota, tässä kuvattuna Enskäristä päin.

Lounaan jälkeen purjehdimme suoraan länteen 30 kilometriä ja saavuimme Enskäriin, Ahvenanmaan luoteisnurkkaan. Satamassa oli hienot siistit huoltotilat, jopa lämmin suihku lautarakenteisessa uudessa "mökissä". Saunakin olisi ollut lämpimänä saaren toisessa päässä.

Selvitimme meren ylityksen erittäin mukavassa sivutuulessa 2 + 6 tunnissa. Itsestä tuntui suunnilleen samalta kuin Vanasta kuvassa. Ihan superia, että oli niin helppo ja mukavaItämeren ylitys!

Enskär oli todella kaunis, vesi niin sinistä, että harvemmin on tullut nähtyä.

Minä ja koirat ja Enskärin pieni lahti

Auringon lasku Enskärissä

Kuu nousi vastakkaiselta puolelta samaan lahtea

Olipa kaunista kävellä karuilla kallioilla, jostain tuosta varvikosta nousu jokin kanalintu, jonka päälle olin tallaamassa.

Prikkakin nautti rantakallioista

Enskärin satama, meidän lisäksi satamassa oli yötä tsekkilänen porukka purjeveneellä ja ruotsalainen mies moottoriveneellä. 

Ahvenanmaan läntisin juhannustanko, näin kertoi lähisaaresta eväsretkelle tullut mökkiläinen .

Tuuliolosuhteet kannustivat meidät kiertämään Ahvenanmaan lännen kautta. Upeat tuulet kuljetti meidät suuren osan matkastamme Ahvenanmaalle ja Ahvenanmaalla.

Pommernin naapuriksi parkkeerasimme

Kaunis satama Ahvenanmaan pursiseuralla

Aika mielenkiintoinen kuilu oli kiivetä ylemmän kuvan näköalapaikalle

Samaa kuilua jatkui vielä ylöspäin

Hienot maisemat ylhäältä, lasten purjehdus-cup meneillään.

Pommern oli tosi iso, ihan käsittämättömän isolta vaikutti rahtitilat. Pommern yhdessä Maarianhaminan merenkulkumuseon olivat todella hieno käyntikohde, riitti näkemistä ja olipa kiva käyttää pitkästä aikaa museokorttia.

Vierasvenesatamaa Pommernin suunnasta, vierasveneitä oli vajaa kymmenen, joten ei ollut ruuhkaa hienoissa huoltotiloissa.

Matkustajasataman edessä oli hienot tolpat

Maarianhaminasta jatkettiin matkaa itään, näin ensimmäisen hylkeen Maarianhaminan jälkeen. Puolessa välissä kohdettamme pysähdyimme Degerbyn satamaan lounaalle. Tuolla legillä nähtiin kovasti kala-altaita ja myös merikotkia lenteli useampi yhden altaan lähistöllä.

Kohteemme oli Ahvenanmaan pursiseuran Rödhamnin satama, kaunis kalliosaari.

Punaisesta graniitista joko "kaikki" kävijät rakentaa kivikasan tai sitten isolla porukalla on talkoina väsätty kivikasoja, tämä kaari poikkesi isompana rakennelmana.

Prikka on näkee jotain mielenkiintoista viereisessä niemessä

Vana näkee myös kävelijöitä samassa niemessä.

   

Seurasimme Rödhamnin kallioilta auringon laskua

Taivaan värejä auringonlaskun aikaan 

Täälläkin karulla saarella oli venepaikkoja koko kalliorantojen pituudelta. Naapuriveneen saksalaiset kertoivat olleensa suurinpiirtein ainoa vene saaressa kolme päivää. Ilmeisesti kauniit ilmat (tai veneseuran jokin tapahtuma) sai "joukkoryntäyksen veneitä saarelle, vaikka olikin torstai-ilta. Seuraavana aamuna olivatkin useimmat veneet lähtemässä/lähteneet.

Jonkin verran jouduimme laivaväylillä kulkemaan purjehtiessame Turun suuntaan. Tämä Silja Line meni kovin läheltä. Pariinkin otteeseen oli useampi matkustajalaiva yhtäaikaa näköyhteyden päässä meistä.

Perjantai-illaksi saavuimme Kumlingeen pariksi yöksi puuskatuulialta suojaan, satamapalvelut olivat kesäkauden jälkeen siirtyneet alueen lomamökkikylän yhteyteen. Kikatella oli jälleen laiturin ainoa vene.

Lauantaina kävelimme monipuolisessa maisemassa 3,5 km päähän Kumlingen kirkolle, sadetta oli luvassa koko päivälle, onneksi pääsimme kuivina metsäosuuden.

Kumlingen keskiaikainen Pyhän Annan harmaakivikirkko

Kirkolta kävelimme pienessä sateessa teitä pitkin takaisin satamaan 

Kumlingen huoltotiloja jakoi mökkikylän asukkaat, punaisessa talossa ravintola Kastören oli auki iltaisin. 

Sekä Kumlingessä että seuraavan päivän lounaskävelyllä Lapossa kävelimme punaisella maantiellä, asfalttikin oli punertavaa, kovasti punaista graniittia, jota olemme kallioilla ihailleet, näkyy kaikkialla.

Kumlingesta saavuimme Lapon satamaan lounasta laittamaan. Lapossa lähti sataman vierestä viiden kilometrin metsäinen ja kallioinen lenkki, me teimme siitä kolmen kilsan lenkin mutta olipa kiva pienen tauon jälkeen jatkaa matkaa vielä iltapäivä kohti Iniötä.

Iniön sauna punaisella hiekkarannalla. 

Aurinkoinen aamu muuttui iltapäivän aikana pilviseksi. Sen verran uhkaavaa oli, että laitoimme sadevaatteet päälle. Pilvet kuitenkin tyytyi satelemaan lähistöllä, vasta kun olimme Iniössä sade alkoi.
Saunoimme hienoissa uudessa saunassa. Sääli, ettei enää yhdeksän maissa tehnyt hyödyntää kaunista hiekkarantaa.

Maanantaina aamukävelyn jälkeen lähdimme kohti Seiliä. Taas pilvet olivat tummaa puhuvat ja pidimme sadevaatteita varulta hollilla. Taaskin pilvet kiersivät meidät.Laituriin tullessa alkoi melkein sataa mutta nopeasti sade meni ohi. Seiliin saapuessamme laiturissa oli kaksi venettä, joista toinen lähti pian jatkamaan matkaa. Sattumoisin vieressä oleva vene H/S Nellimar oli kiertänyt äskettäin Pohjanlahden. Hiukan ihmettelimme mukavaa tuuria, että kuinka osuimme samaan aikaan samaan laituriin. Olipa ihana päästä  vaihtamaan tuoreeltaan matkakokemuksia. Illan aikana totesimme, että olimme kiertäneet melkein kaikki samat paikat ja tehneet samat patikoinnitkin.

Tiistaiaamuna heräsin suloiseen sirkutukseen. Kun joimme aamukahvia, niin sirkuttajat tulivat reelingille, istuskelemaan, ensin yksi, sitten toinen, yksi kerrallaan niiden määrä lisääntyi. Kännykällä ei tuon paremapaa kuvaa saanut mutta jotenkin hauskat hyvästit kesälle. Pääskysiä näkee paljon lentelemässä laiturin ympärillä ja alla, ensimmäistä kertaa tekivät joukkovierailun.

Aamiaisen jälkeen patikoimme Seilin polut. 

Dejavue, Englannin patikoinnit tuli mieleen, kun kiipesimme muutamaan kerran aitauksien portaat alas ja ylös. Ilmeisesti lampaiden kanssa olisi voinut osua samaan aitaukseen. Lehmien ollessa laitumella, polut vaikuttivat olevan siltä osin suljetut.

Matkan varrelle osui 1500-luvun hospitaalikirkko,

Kävimme katsastamassa Seilin hospitaalin pienen museon

Seilin kierrokselta näkymä Airistolle.

Iltapäivällä purjehdimme mukavaa vauhtia Raisioon. Melkeinpä heti Seilistä lähtien näimme Airistolla koko matka jan useamman purjeveneen yhtaikaa. Niitä oli enemmän liikenteessä kuin kertaakaan tämän kesän aikana, vaikka oli arkipäivä! Raision satama taitaa olla isoin, jossa olemme käyneet. Satamaa ei ihan voi vierasvenesatamaksi kutsua, kun palveluihin kuului yksi vessa ja iltaisin olisi päässyt sauna-ravintolan suihkuun maksamalla aika mukavan hinnan suihkusta. Kikatella sai satamasta paikan suht edullisesti koko talveksi, siksi näin!

Nämä "moottoritiekyltit" näkyivät pitkälle, olin hieman ihmeissäni, että onko merelläkin niin ahdasta on kaistat Turkuun ja Raisioon ja muille suunnille menijöille. Ei sentäs. Satama olikin ihan tuon telakan vieressä

Summa summarum

23.8 Öregrund - Vassarön - Enskär 59 km 2 tuntia 20 min + 6 tuntia 5 min

26.8 Enskär - Marianhamina 42 km 6 tuntia

27.8. Marianhamina - Rödhamn 19 km 3 tuntia 30 min

28. 8 Rödhamn - Degerby - Kumlinge 56 km 2 tuntia 45 min + 4 tuntia

29.8 Kumlinge - Lappo - Iniö 54 km 3 tuntia 30 min

31.8. Iniö  - Seili 43 km 3 tuntia 15 min
1.9 Seili - Raisio 27 km 3 tuntia 45 min 

Viimeinen puolitoista viikkoa 300 km

Oulusta 1660 km 

Umeåsta 9t1 km