Umeå - Köpmanholmen vaihtelevan sään vallitessa - vihdoin Höga Kusten maisemia

Umeån saavuimme lauantaina 25.7 Vasalinellä. Sataman maisemissa viihdyttiin vielä pari päivää, veneen varantoja täyttäessä ja odotellessa puuskatuulien ja sateiden loppumista. Hyvin meni pari päivää siinä ja pääsimme näkemään nyt Umeån keskustaa, kun serkkuni Anette piti meistä huolta. Metsät oli täälläkin pullollaan maukkaita isoja mustikoita. Maanantaina 27. jatkoimme matkaa kuukauden tauon jälkeen. Lähtöpäivänä keräsin melkein litran mustikkaa, niistä riitti hyvin meille molemmille kolmen aamun aamiaisiin.

Ensimmäinen kohteemme oli Norrbyskär, 30 km etelään. Tutustuimme isoon 1900-luvun vaihteen sahaan. Kylästä oli kaksi pitkää katua, toisen varrella oli puutaloja ja tämän kuvan varrella oli rakennettu tiilitaloja työntekijöille. Yhdessä talossa asui neljä perhettä, jokainen perhe huoneen asunnossa. Nyt asunnot olivat kesämökkeinä. 

Sahan rakennuksia, kuvassa sahan museo, jossa kävimme. Saareen oli säännöllinen lauttaliikenne Norrbystä. Ihmeen täysinä lautat saapuivat mantereelta.

Vierasvenesatamaan mahtui kuutisen venettä, hyvin mahduimme joukkoon. Laiturissa oli yksi suomalainen vene ennen meitä. Puuvessat oli taas aika ankeita,  hyvin riitti yhden yön visiitti. Alkumatkasta Umeåsta saimme vähän odotella tuulta, loppumatkasta olikin kova vasta-aallokko, joka töyssytti pientä Kikatellaa hieman liikaa, kippari alkoi jo kärsiä merisairaudesta.

Kävelyllä saaren eteläkallioilla

Seuraavaksi yöksi jatkoimme matkaa 25 km etelään Järnnäsklubbin satamaan. Purjehduskeli oli ihanteellinen, tasaista matkan etenemistä ja vihdoin niin lämmintä, että pärjäsi kesävaatteilla veneessä. Satamassa oli neljä purtsikkaa ennen meitä, onneksi mahduimme laituriin. Muutama moottorivene oli omissa laitureissaan myös pienessä satama-altaassa.  Laiturit oli rantakrouvin vieressä. Oli helppoa elämää ja huoltotilatkin olivat siistit. 

Sen lisäksi, että saimme valmista ruokaa, niin krouvin takana oli kaunis kalliopolku.

Hieman etäänpänä oli metsäinen polku, jonka kiersin seuraavana aamuna, ennen varhaista lähtöä eteenpäin Husumiin.

Taas oli kova aallokko, ja keikuimme Kikatellan kyydissä loppujen lopuksi 45 km,  kun loppumatkasta piti tasaisin väliajoin luovia. Husumin sataman vieressä oli iso teollisuussatama.  Meidän satamassa oli muutama vierasvenepaikka ja hyvin mahduimme laituriin. Vieressä siisti vessa ja suihku, sähköäkin saimme. Kauppa oli muutaman kilometrin päässä.

Täyskuu Husumissa

Husumista suuntasimme ensimmäiseen Höga kusten kohteeseemme eli Skeppsmalenin pieneen kalastajakylään, pienen lahden perukolle. Olipa idyllinen kylä, veneitä  olisi mahtunut ehkä pari muutakin pieneen laituriin ankkuripaikalle.
Lahden suussa oli muutama matalikko merkattu, laiturin lähistölle ei. Ehkä olisi pitänyt olla varuillaan huomattavasti enemmän, koska ei muita veneilijöitä näkynyt. Niinpä me sitten kopsahdimme karille parin metrin päässä laiturista. Emme päässeet omin voimin pois. Onneksi apua tarjottiin kolmeltakin eri taholta. Ei tarvinnut paljoakaan pienen veneen meitä nykäistä, niin olimme irti. 

Sataman lähistöllä oli asuntovaunualue, jonka yhteydessä oli sataman käyttäjien palvelut. Kylässä oli hapankalamuseo mutta sen maltoimme jättää väliin. Polut kallioisilla rannoilla oli huikeat. Ja olihan se ihan kivaa vaihtelua olla satamassa kylän keskustassa. 

Skeppmalenin vuonoa, taustalla kuvan keskellä näkyy Kikatella laiturissa.

Hienoja kallioita, kivimuodostelmia ja vesialtaita löytyi tämän kylän poluilta. 

Olimme saapuneet sateisen matkan jälkeen aurinkoiseen Skeppmaleniin. Seuraavana aamuna lähdimme sateisesta satamasta kohti Trysundaa. 

Matka Trysundaan oli taas vaihteeksi kovin pomppuista, onneksi matkaan kului  nyt vain kolme tuntia, kun muuten pomppuiset päivämatkat Umeåsta lähtien ovat kestäneet viisi tuntia. Etukäteen mietimme, että mahdummeko Trysundin satamaan mutta satamassa oli iltapäivällä vain kolme purjevenettä ja muutama moottorivene. Perjantai-illan kuluessa laituri täyttyi, myöhäisimmät veneet tulivat edellisten väliin, kukin vuorollaan näytti antavan tilaa.  Hassua kyllä, suurin osa veneistä lähti jo lauantai-iltana eteenpäin. 

Trysunda mainostaa itseään Ruotsin kauneimpana, ei mikään ihme, upeat polut kulki pitkin hiekka-, kivikko- tai kalliorantoja myötäillen. Lisäksi saarella on pieni kahvila-kauppa ja erittäin siistit huoltotilat. 

   

Trysundan kivien värimaailmaa

Tuon aallokon kautta saavuimme saareen

Saaren ympäryspolkuun kuului kiveä kaikessa koossa

Löytyi myös hieno hiekkaranta 

Punaista kiveä ja kalliota oli paljon. Matkan varrella Trysundaan näkyi luoto, jossa kulki mustat poikkiviivat merta kohden, diabaasit (magmaa, joka on kivettynyt rantakalliossa), samanlaisia oli Suomen puolella ainakin Kuuskajaskarin saarella.

Trysundan satamasta ei tullut otettua lähikuvaa. vasemmassa laidassa on venelaituri kuvattuna vastapäisiltä kalliolta.

Vietimme Trysundassa kaksi yötä. Toisena aamuna kävelimme Trysundan läntisen puolen vaativan polun, taas sinisiä merkkejä seuraten. Polku sisälsi paljon kivikkoisia ylä- ja alämäkiä.

Kulkureitin varrelle näkyi myös upea punainen kallioniemi, Balesudden, jonne matkasimme seuraavana aamuna.

Lauantai oli aurinkoinen päivä, istuimme pitkään rantalaiturilla ja käväisimme vielä koirien kanssa iltauinnilla punaisilla kallioilla. Sen lisäksi, että Trysunda oli veneilijöille tärkeä kohde, sinne oli mantereelta tiheä lauttayhteys. Lautat näyttivät olevan täynnä, päivävierailijoiden lisäksi porukkaa riitti telttailemaan ja retkeilymajaan.

Sunnuntaina siirryimme Trysundasta näköetäisyyden päähän Balesuddenia huputtamaan. Hieman uhkaavat pilvet oli näkösällä mutta saimme tehtyä retken kuivina.

Hetki ennen kuin taivas alkoi tummeta.

Huipulla ja tummat pilvet uhkaa jo kovin!

Laskeutumassa takaisin venepoukamaan.

Matkan varrella oli kirkas lampi, jossa me kaikki neljä kävimme uimassa paluumatkalla. Sen verran olimme kanttarelleja poimineet eri poluilta, että nautimme herkullista kanttarellirisottoa lounaaksi.

Kikatella ensimmäistä kertaa luonnon satamassa Ruotsissa, koirarampista oli taas iso apu. Ehdimme hädin tuskin irtautua rannasta, kun sade alkoi ja sitten satoikin kunnolla kera salamien ja ukkosen jyrinän koko matkan Köpmanholmeniin. 

Sunnuntai-iltapäivänä saavuimme satamaan ja Kikatella ainoana vierasvenelaiturissa. Tässä sataman yhteydessä on retkeilymaja kuten oli Trysundissakin. Satamasta lähtee lautat saarille ja sataman molemmin puolin on laajat parkkialueet, sekin kertonee miten suosittuja lauttareitit ja 145 km pitkä Höga Kusten Leden ovat. Tänäänkin tapasimme useamman vaellusryhmän matkalla Balesuddenin huipulle.

 Summa summarum 

27.7 Umeå - Norrbyskär 31 km 5 tuntia

28.7 Norrbyskär - Järnäsklubb 25 km 3,5 tuntia

29.7 Järnäsklubb - Husum 45 km 5,5 tuntia

30.7. Husum - Skeppsmalen 26 km 5,5  tuntia

31.7 Skeppsmalen - Trysunda 16,5 km 3 tuntia

2.8 Trysunda - Balesviken/Balesudden - Köpmanholmen 1,5 + 1,5 tuntia  16,5 km

Matkattu viikko  Umeåsta 178 km