Sunnuntain aamiaisen selfie (Robertin) Ruotsinrannikkomelojien kanssa. Olipa kiva, ehtiä vaihtaa kuulumisia muutenkin kuin vain ohimennen.
Kun seurasimme melojien matkan edistymistä ennen ja jälkeen tapaamistamme Kallvikenissä, niin heidän päivämatkansa meloen oli kaksinkertainen verrattuna meidän purjehtimiseen.
Kallvikenistä lähdimme sunnuntaina suotuisten tuulien siivittämänä. Ihan vaan istuskeltiin, ja tuuli meitä kuljetti kohti päämäärää, Gumbodhamnin venekerhon satamaan ja huoltotilat olivat yhteiset asuntovaunualueen kanssa. Olimme taasen ainoa vierasvene, joten ruuhkaa ei ollut. Kesähelle tuli vastaan satamassa. Laitoin sortsihameen ja lähdin koirien kanssa kävelylle. Ja niin saapui pilvet ja kalsa tuuli. Siihen loppui se kesä, vaikka Vana tuossa alemmassa kuvassa ilta-auringossa viihtyy.
Vana on niin onnellinen, kun voi köllötellä veneessä myös ulkosalla.
Venesataman vierestä meni hieno metsäautotie, piti vähän käskytellä koiria ja kun oli niin kutsuvan pehmeä maasto, niin otin jopa pallon esiin, kun Vana ja Prikka olivat näyttäneet kauniisti malttia.
Olisikohan tuo kettu hanhien pelotin? Ainakaan emme nähneet yhtään jätöksiä nurmikkoalueille emmekä rannassa. Useassa satamassa laiturit ovat olleet ikävän likaisia.
Lähdimme Gunbodahamnista unelmana päästä 70 km päähän Holmön saareen. Mutta mutta puuskatuulet oli aikamoiset ja pieni Kikatella keikkui kovassa aallokossa, kylkimyyryä edettiin eteenpäin. Joten etsiydyimme puolta lähemmäs Ratanin venesatamaan, missä sikeät unet maittoi vahtikoiralle. Takana näkyvää katamaraania korjattiin urakalla koko illan.
Ensimmäisen kerran saavuimme vierasvenesatamaan, jossa oli veneitä veneitä ennen meitä! Kaiken lisäksi kaksi veneistä oli suomalaisia ja he tulivatkin laiturille näyttämään meille mihin paikkaan kannattaa tulla, kun näkivät meidän epäröivän, että mihin koloon mahdumme.
Seuraavana päivänä lähdimme Katamaranin perässä Holmööhön ja kovin huolestuttavalta vaikutti niin veneen kuin vanhojen purjehtijoiden kunto.
Ensimmäisen kerran saavuimme vierasvenesatamaan, jossa oli veneitä veneitä ennen meitä! Kaiken lisäksi kaksi veneistä oli suomalaisia ja he tulivatkin laiturille näyttämään meille mihin paikkaan kannattaa tulla, kun näkivät meidän epäröivän, että mihin koloon mahdumme.
Seuraavana päivänä lähdimme Katamaranin perässä Holmööhön ja kovin huolestuttavalta vaikutti niin veneen kuin vanhojen purjehtijoiden kunto.
Ihana ulkoota ja sisältä - Ratanin palvelut.
Ratan sekä Kallvik, muutama yötä aiemmin, ovat molemmat vanhoja satamia, tärkeitä satamia rahtilaivojen valtakaudella, Ratanin sanottiin olleen tärkein satama Tukholman ja Haaparannan välillä 1800- ja 1900-luvulla.
Hyväkuntoisia pyöriä ja veneitä oli vuokrattavissa ylemmän kuvan tiloissa. Ihan mielellään olisi lähtenyt kaupparetkelle kymmenen kilsan päähän Ratanin pyörillä.
Mukavat kävelymaastot ja kauniin kesäiset tienvieret oli Ratanissakin.
Aamukävelyllä mennään yleensä kirmaten, jos vain olosuhteet suovat.
On Ruotsissakin sodittu Venäjän kanssa
Vedenkorkeutta on mitattu Ratanin niemessä vuosisatoja. Talon kulmalle asti on vesi yltänyt 300 vuotta sitten. Nyt Ratanissa on hieman modernimpi mittaus maan kohoamiseen nykyisen sataman vieressä.
Ratanista pääsimme taas erittäin suosiollisessa tuulessa Holmön saareen. 21 km meni joutuisasti kahdessa tunnissa, meidän vain istuskellessa. Puolessa välin tosin tuuli piti lyhyen mutta täydellisen tauon.
Holmön venemuseoon isoin, jonka olemme nähneet. Saaressa on myös kauppa ja ravintola.
Holmön vaikutti kovasti Hailuodon ruotsalaiselta vastineelta. Saarelle on säännöllinen lossiyhteys, 45 minuuttia, ja saarella on Ruotsin aurinkoisemman paikan maine. Meillä oli taas naapureita satamassa, ensin pari ruotsalaista (tai suomenruotsalaista) venenaapuria ja heidän lähdettyä pari saksalaista. Olipa kiva saada viettää aikaa yhdessä. Minä tosin kieltäydyin toisesta viinilasista, kun olin jo syönyt yhden päivällä, meni glas ja glass sekaisin!
Taas oli hienot retkipolut ihan, nämä kuvat sataman takaata lähtevältä reitiltä, kuvan niitty tuli vastaan toisena Holmön päivänä, kun poikkesimme vielä kirkko-kylttiä seuraten "kirkonkylälle", missä näimme aikamoiset parimetriset verkkoaitaukset kirkon ja hautausmaan ympärillä kuin myös joissain pihoissakin.
Holmön ja Bjurklubbenin kävelyillä oli jopa kesäiset ilmat, kuvassa kesäistä kirkonkylää
Välillä on sileämpää kalliota
ja välillä rosoisempaa
Unet maittaa hyvän lenkin päälle!
Naapuriin tuli Luleån satamasta tuttu saksalaisvene sheltteineen
Veneen varustukseen kuuluu tänäkin vuonna fillari. Kolmessa viimeisessä paikassa on ollut satamassa ilmaisia hyviä pyöriä käytettäväksi.
Toinen lämmin aamu tällä retkellä ja aamiainen nautittu ulkona.
Kumman paljon näitä bordercollie patsaita riittää meidän lenkeillä.
Ja pirunpeltoa myös riittää
Näimme pitkulaisia purjeveneitä Umeån ja Skellefteån satamissa.
Saavuimme Umeåån, kesäkuun purjehduksen määränpäähämme torstailtatana, samaan aikaan sattui tulemaan Vaasan laiva. Kuvan tuulimyllyt oli pitkään meidän suunnistuskohteina. Kuva otettu Umeån Stenholmin satamasta. Kilometrejä Holmönistä kertyi 41 ja aikaa meni seitsemän tuntia.
Sireenit kukkii ihan hurjina kylästä ja kaupungista toiseen.
Holmsundleden on upea, mikä kulkee sataman läpi. Kuvan korkeat kalliot oli taas eläinlääkärin lähistöllä samaa polkua.
Voi ei miks noi koirat änkee joka kuvaan?!
Yhteensä kilometrejä kertyi kesäkuussa 689, laskennallisesti kolmas osa matkapäivistä oli lepopäiviä, joka myrskyvaroitusten, sateiden tai tuulettomuuden takia. Holmönissä ja Kemissä oli mukava viettää kesäisiä ja aurinkoisia taukopäiviä. Huomenna tavataan serkkujani ja sunnuntaina hyppäämme Vaasa-laivan kyytiin ja Kikatella jää kuukaudeksi odottamaan meitä Umeån satamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti