Maanantaiaamuna poistuimme aurinkoisesta Köpmanholmenista, jotenkin olisin voinut kuvitella olevani Norjassa. Höga Kusten reitti meni täällä osittain katuja pitkin, emme siis päässeet hienoille poluille tost noin vaan ohimennen. Ulkoilut sisälsi siis ävelyä autoteillä.
Seuraava kohde oli Päijänteen Kelventeen Karhunkämmenen kaltainen lahden poukama Mjältössä. Lahdessa oli parikin purkkaria ankkurissa, laiturille jäi tilaa ja syvyyttä olisi riittänyt ainakin yhteen rantaparkkiin. Rannassa oli sauna muttei saunapuita. Tähänkin satamaan saapui toinen suomalaisvene.
Miehistö tarkkailee, mitä kippari puuhaa.
Portaat huipulle päin
Kierreportaat jatkuu samasta kohtaa takaisin lahdelle päin.
Mjältö on Ruotsin korkein saari, niin tokihan piti huipulle kiivetä ja matkan varrelle osui pieni luola.
Ihailin hienoja kallioita, kun kiipesimme tunnin ylös.
Korkeimman saaren huipulta avautui hienot maisemat joka suuntaan.
Mjältöstä purjehdimme tiistaina puolilta päivin takaisin pohjoiseen. Laitoimme pikkujollamme Kikatellan perään, säästäisimme yli viiden kilometrin kävelyn seuraavaan kohteeseen, nousemalla retkipolulle lahden poukamasta, kuin jos olisimme menneet lähimpään merkattuun laituriin.
Seuraava kohde oli siis Skoleskogin nationalpark ja kahden tunnin patikointi ylös huipulle.
Matkan varrelle osui toinen niemen lammista.
Pääkohteemme oli tämä:
30 metriä korkea, ja 7 metriä leveä kalliohalkeama. Halkeaman läpi ei kuitenkaan saanut kävellä. Lisäksi muutenkin matkan varrella oli muutaman jyrkänteen reunalla köydet estämässä ihailua äkkijyrkänteillä. Muutamassa kivisessä nousussa olisi köysi ollut kiva apu. Näitä apuköysiä näimme muissa paljon helpommissa kohteissa.
Polku ylös oli kivikkoinen ja välillä ahtaampi kuin välillä.
Iltapäivällä emme todellakaan olleet ainoita turisteja, vastaan tulijoita oli paljon ja montaa eri kieltä kuultiin, reitti osana Höga Kusten Ledeniä. Paluumatkalla oli jo huomattavasti vähemmän vastaan tulijoita.
Näin hienon parkkilaiturin neuvoi paljon alueella purjehtiva laiturikaveri. Emme siis tarvinneet jollaa loppujen lopuksi. Tulipahan testattua jollan kuljetusta ja hyvin kulki.
Tiistaina meidän kohdalle osui hyvät tuulet puolilta päivin pääsin sutjakkaasti Skuleskogiin ja sieltä eteenpäin Ulvön satamaan. Rantauduimme iltayhdeksältä mainosten mukaan Höga Kustenin helmeen. Meiltä jäi helmi näkemättä, vaikka kaksi yötä vietettiinkin saaressa. Ulvössä satoi koko keskiviikon, pienen metsä- ja kulttuuripolun kävimme toki kiertämässä koirien kanssa.
Tiistaina meidän kohdalle osui hyvät tuulet puolilta päivin pääsin sutjakkaasti Skuleskogiin ja sieltä eteenpäin Ulvön satamaan. Rantauduimme iltayhdeksältä mainosten mukaan Höga Kustenin helmeen. Meiltä jäi helmi näkemättä, vaikka kaksi yötä vietettiinkin saaressa. Ulvössä satoi koko keskiviikon, pienen metsä- ja kulttuuripolun kävimme toki kiertämässä koirien kanssa.
Satama taitaa olla Höga Kustenin isoimpia, 50 vieraspaikkaa. Nyt siellä meidän lisäksi neljä muuta suomalaisvenettä, kaikki Pohjanmaalta. Olimme laiturin oikeassa laidassa, mikä oli näppärä paikka niin koirien kuin omienkin tarpeiden kannalta. Satama-asiat hoidettiin pienessä kahvilassa, paljon hyviä kahvileipiä. Myös pieni kyläkauppa ja isompi ja pienempi ravintola olivat avoinna, kävimme jälkimmäisessä, ihan hyvät katkarapuleivät saimme, hinta vain oli aika tuntuva eikä sillä nälkä lähtenyt.
Lähtöaamuna torstaina oli tarjolla sumua, merellä ympärillämme oli pelkkää harmautta vain.
Onneksi sumu alkoi hälvetä ja saavuimme 5 tuntia myöhemmin pieneen pittoreskin Bönhamnin kylälaituriin.
Vastapäiset talot, joista olisi pitänyt löytyä kahvila, mutta kahvila olikin remontissa. Bönhamn oli ilmeisesti erittäin suosittu autoilijoidenkin turistikohde, laiturin vieressä oli vilkas jalankulkija trafiikki kun ihmiset kävelivät niemen kärkeen ihailemaan merellisiä maisemia.
Kikatella oli aivan huoltorakennuksen vieressä, missä oli tarjolla siistit vessat ja suihkut sekä keittiö.
Lähdimme kiertämään Elgbergiä, upea yhdeksän kilometrin pituinen lenkki vaihtelevassa maastossa.
Elgbergin huipulla, maisemat toivat mieleen Schwarztwaldin niityt ja metsät.
Elgberg taustalla, punaisen talon vieressä oli kyltti, että alueella on narttukoira vapaana ja niinhän siellä olikin, iso kuvasz tuli meitä moikkaamaan.
Laiturin vierestä lähti taas runsaan kilometrin luontopolku, sen vielä käppäilimme iltapuhteiksi. Tässä satamassa kohtasimme ensimmäisen kerran suomalaisveneen, joka ei ollut Pohjanmaalta.
Vana ja Prikka laiturin viereisellä kalliolla
Koirat aamumustikassa lahden toisella puolella. Edeltävän päivän lenkillä näimme upeita isoja mustikoita ja valtavasti vattuja. Oli pakko käydä keräämässä mustikkavarantoja lisää.
Puolenpäivän jälkeen suuntasimme etelään isohkojen selkien yli.
Torstai-illaksi saavuimme pieneen Ullvikin kyläsatamaan. Siellä odotti lämmin sauna ja juttuseurana huoltotalon kuistilla oli kaksi Höga Kusten vaeltajaa. Kun kerroimme asuneemme Saksassa ja täsmensimme, että Heidelbergissä, niin tytöt kommentoivat: "ei ole totta", he olivat Heidelbergistä. Saunan lisäksi satamassa oli suihku.
Perjantaiaamuna käväsin venekatoksen laiturilla kuvaamassa katoksia ja Kikatellaa.
Nyt edessä enää 20km matka Hernösandiin, matkalla näimme Höga Kustenin korkeat sillat.
Upea rivistö pallo- ja muita purjeita tuli vastaan vähän ennen satamaa.
Kuvassa Hernösandin keskustaa, jonne parkkeerasimme Kikatellan sillan viereiseen satamaan, vaikka vierasvenesataman tunnuksia oli salmen molemmin puolin, niin satamapalveluja ei ollut.
Niinpä varasimme paikan seuraavaan sillan avaukseen ja siirryimme siltojen eteläpuolen satamaan, missä oli loistavat palvelut. Kolme vessaa suihkuineen ja pesukone.
Matkalla Hernösandin satamasta toiseen.
Siltojen alituksia oli kaksi. Kippari oli lukenut, että sillat ovat suljettuna kesän korjaustöiden vuoksi. Onneksi tämä tieto ei pitänyt paikkaansa, ja matkamme lyheni.
Sunnuntai oli huoltopäivä.
Suht keskeisellä paikalla oli tämäkin satama, kuvan keskellä on uimahalli, oikean puolen matalassa siivessä on satamapalvelut, vasemmalla hotelli. Laiturimme päässä oli uimapaikka, kaiken päivää laiturilla tuli uimareita vastaan.
Kikatellan vieressä pari ruotsalaista purkkaria ja sveitsiläinen trimaraanikin tuli vielä sunnuntai-iltana naapuriksi.
Talot merinäköalalla, Oulussa oli mielestäni hyvin saman tapainen uusi talorivistö Meri-Toppilassa, ilman taustan kerrostaloja.
Päästiin vielä Hernösandissakin kiipeilemään, kohteena oli Vårdkasensin näköalatorni. Terkkuja kuvan keskeltä olevan salmen satamasta.
Monta tarvetta oli ilmeentynyt kahden viikon matkalla saaristossa ja pikkukylissä. Olipa aika päästä täydentämään varantojamme isoissa tavarataloissa. Härnösand oli ensimmäinen kaupunki Umeån jälkeen ja teitse tämä oli 213 km etelämpänä.
3.8. Köpmanholmen - Mjältön 18 km 2 tuntia 45 minuuttia
4.8 Mjältön - Tärnettholmarna - Ulvön 26,5 km 1,5 + 2 tuntia 45 tuntia
6.8. Ulvön - Bönhamn 20 km 3 h 20 min
7.8. Bönhamn - Lövvik 29 km 4 tuntia
8.8. Lövvik - Härnösand 21 km 3 tuntia 15 min
Viikon saldo 114,5
Umeåsta edetty 274 km ja Oulusta 963 km
Umeåsta edetty 274 km ja Oulusta 963 km
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti