3. viikko elokuisessa Ruotsissa, kaunista on, vaikka Höga Kusten jäi taakse

Härnösand laskettelurinteen huipulta kuvattuna

Tämä voisi olla yhtä hyvin Suomen puutalokortteleita.

Aamupäivän kävely Härnosandissa oli sateinen. Iltapäivällä lähdimme kohti seuravaa etappia Söråkervikeniä auringon paistaessa. Sateiden mahdollisuus oli sääennusteissa mutta ukkosta ei pitänyt olla tulossa. Jouduimme kuitenkin seilailemaan kovassa aallokossa ukkosen jyristessä ja salamoiden välkkyessä. Sadehousut, jotka ovat pitäneet minut muutaman vuoden kuivana, eivät enää pitäneet ja uusi sadetakkikaan ei kestänyt ukkoskuuroa. Vaikka maininki olikin kova, niin se ei sinänsä ollut epämiellyttävä, vaan surffailimme kevyesti eteenpäin, ei mitään pomputusta onneksi.

Ystäviemme vene tulossa takanamme

Juuri ennen Söråkervikeniin saapumista oli uhka uudesta ukkoskuurosta, onneksi menimme hieman eri suuntaan ukkosen kanssa. 

Kävelyretkillä ja kahvilassa Skepphamnissa

Lähtöaamuna koirien kanssa aamukävelyllä Kovikenissä, lähtiessä koirilla oli kova into juosta hiekkarannalla, 

Koirat kannella

Söderhusvikenin huoltotilat, jossa kolme tilavaa suihkullista vessaa ja isot ruokailutilat sisällä ja ulkona, olivat todella siistissä kunnossa.

Söråkersvikenin sataman keittiötilat, terassilla istuimme yhdessä viimeistä iltaa Härnösundin venenaapureimme kanssa ja nautimme Marian tekemää mustiikkapiirakkaa.

Lahden molemmin puolin oli tiheästi keltaisia varoitusmerkkejä, saapuessamme kovasti mietin, uskaltaako sinne edes mennä. Kun kävelimme kylän ympäri niin näimme hylätyn kylän. Kylässä oli pitkään ollut varuskunta ja keltaiset varoitusmerkit varoittivat räjähdemahdollisuudesta, ja siksi maan kaivaminen ja tulen sytyttäminen oli kielletty. Varuskunnan toiminta oli loppunut 90-luvulla, siksi hylätty kylä kasarmeineen.

Lähdimme keskiviikkona hyvien tuulien saattelemana kohti etelää, vauhti oli sen verran sutjakkaa, että muutimme päivän etappimme 30 kilometristä 50 kilometriin ja poikkesimme puolessa välissä Löruddenin kalastajakylään lounaalle. Olipa hyvät kala-annokset kummallakin. Tämä taisi olla ensimmäinen kalastajakylä, missä näimme kalastusveneitä. Ilmeisesti kalastajista oli kuitenkin pula, koska yksi ravintolan asiakas tuli kysymään villapaitaiselta ja pipopäiseltä Jarilta, josko tämä oli kalastaja. Ostimme ravintolan kalatiskiltä erinomaisen savustetun kuhan. Tämä tuli todettua pari päivää myöhemmin, kun saimme parhaan kanttarellisaalimme täällä Ruotsin puolella ja nautimme kuhaa kera perunan ja kanttarellikastikkeen.

Koirat saivat mukavan happihyppelyn lounassaaremme merellisillä rannoilla

59 kilometria ja kuusi ja puoli tuntia lähtömme jälkeen saavuimme Mellanfjärdenin idylliseen satamaan.

Aurinko piiloilee ravintolan takana

Toisella puolella Mellanfjärdenin kalastajakylän taloja ilta-auringossa, hetkeä ennen auringon pimennystä. 

Aamupäivällä tein koirien kanssa sellaisen kustleden kävelyn, että näimme rantaa vain kaukana

Hiekkaista rantaa, vähän kuin Rokansaari Saimaalla, tässä vuokrattava mökki, jonka voisi mielellään vuokrata joksikin aikaa. Tämä olikin koko polun paikka lähimpänä merta.

Kun jäin miettimään mihin suuntaan lähden tässä kolmen tien risteyksessä, niin Prikka hyödynsi tilanteen ottamalla lepoa. 

Jonkin ajan kuluttua Vana päätyi samaan ratkaisuun

Kanervikot ovat kauneimmillaan täällä just nyt

Mellanfjärdenissä vierasveneet olivat nokakkain vilkkaan ravintolan ja hotellin kanssa. Halasimme hieman rauhallisempaan satamaan ja  siirryimme tuulettomassa kelissä moottoriavusteisesti Stockan satamaan noin yhdeksän kilometriä etelämmäksi. 

Stockan kalastajakylä näytti olevan elossa, tosin kalan myynti oli loppunut siltä päivältä, kun piipahdimme katsomaan kalakauppaa kello kuuden jälkeen. 
Vietettiin Stockassa kaksi kokonaista tuuletonta päivää, niinpä kävimme pitkillä lenkeillä ja saimme kylän kaupasta täydennystä ruokavarantoihimme. Satamassa kävi kaksikin suomalaista purjevenettä. Ensimmäinen piipahti vain päivävisiitillä mutta toisesta veneestä saimme seuraa tosi hyvätasoiseen buffet pöytään sataman Måsen-ravintolaan. Kuulumisia oli kiva vaihtaa, kun tulimme eri suunnista ja meillä kummallakin oli kaksi isohkoa laivakoiraa mukana. 

Perjantaina innostuimme tekemään 12 kilometrin lenkin pitkin Kustledeniä, jonka matkan varrella oli järvi. Tälle reitille osui tieosuuksia suht paljon. Jokin pohjoistuuli oli kaatanut urakalla mäntyjä polulle. Tähän asti poluilta on hyvin ehditty korjata kaatuneet rungot pois. Nyt ei, ja jouduimme väistämään runkokasoja vähän väliä. Olen kyllä tottunut kaatuneisiin puihin Jyväskylässä mutta nämä terveen näköisten mäntyjen "joukkokuolema" teki pahaa. Ilmeisesti hiekkaiseen maaperään mänty ei saa tukevia juuria ja niin tuuli kaatoi ihan terveen näköiset puut. Puhelin ei ollut mukana, niin en saanut kuvia männyistä, jotka olivat usean puun ryhminä kaatuneet polulle ja näitä rykelmiä oli tiheästi muutaman kilometrin matkalla. 

Lauantaina kävimme vielä uudestaan järvellä mutta onnistuimme tekemään puolta lyhyemmän lenkin, jonka varrelle ei niin osuneet kaatuneet männyt.

Prikka odottelee, josko joku järveen jotain heittäisi, Vana on jo järvessä.

Vana nautti kun sai hyppiä veteen. Ja ensimmäistä kertaa olisi uinut ihan pitkää matkaa meidän kävellessä rannassa. Mutta tuolla juolukkarannalla ei meikäläisen niin kiva ollut kävellä. Uskoisin, että jos meillä olisi säilynyt näköyhteys Vanaan polulta niin olisi uinut Kustledeniä kanssamme. Vanan uimista lenkillä

Ruotsin rannikkovartiosto oli satamassa yhden yön.

Tämän laiturin ääressä viihdyimme torstaista sunnuntaihin. Stokkan sataman huoltotiloja oli jakamassa myös matkailuautot. Vihdoin sunnuntaina alkoi tuuli virota ja sade ja pieni ukkonen loppui yhden maissa , niin pääsimme jatkamaan matkaa etelään. Sade vähän tihuutteli lähtiessä, niin kummallakin oli taas suunnilleen kaikki vaatekerrokset päällä mukaan lukien sadevarustukset, niin olo oli mukavan lämmin, vaikka tönkkösuolatuksi silakaksi olonsa tunsikin. Mutta olipa meillä taas mainio tuuli, pääsimme kuudessa tunnissa 60 km päähän Agönin luonnonsatamaan. 

Summa summarum kolmannelta viikolta, purjehdusveneessä 152 km

• 10.8 Härnösand - Söråkersviken 34 km 5 tuntia 20 minuuttia
• 12.8 Söråkersviken - Lörudden -Mellanfjärden 59 km 7,5 h - tunnin ruokatunti Löruddenilla
• 13.8 Mellanfjärden - Stocka 9 km 1tunti 40 minuuttia
• 16.8. Stocka - Agön 50 km 6 tuntia

Viikon saldo 152

matkaa tehty Oulusta 1115 km
ja Umeåsta lähtien 426 km