Itämerellä, Haminasta länteen Porkkalan ohi Tiftön saarelle

Suunnitelmamme on ollut pitkään purjehtia tänä kesänä 10 viikon Itämerellä niin kauas kuin pääsemme ja jatkaa matkaa seuraavana kesänä.

Maanantaina kesäkuun viimeisenä iltapäivänä lähdimme ajamaan kohti Haminaa, kuuden maissa saapui Jyväskylän Säynätsalossa aamupäivällä rekan kyytiin lastattu veneemme satamaan. Pieni sadekuuro ehti kohdalle ennen veneen saapumista muuten aurinkoinen loman alku.

Meni iltamyöhään, kunnes masto saatiin pystyyn. Myöhästyimme  ikävä kyllä satamaravintolan illallisesta ja jouduimme tyytymään hernesoppaan ja näkkäriin veneessä, kun ei viitsitty enää siihen aikaan mennä kaupungille koirien kanssa tai ilman.

Tämä patsas ilahdutti vierasvenesataman perukoilla, kun satama oli aikamoinen romis.

Haminan valleilla ja kaupunki-infon mukaan maailman isoin telttakatos.

Lounas Haminan keskipisteessä

Aamupäivän kaupunkikierroksen jälkeen aloitimme rannikkopurjehduksemme tiistaina ensimmäinen heinäkuuta. Iltapäivällä lähdimme tyrskyisestä satamasta. Saimme myötätuulessa matkata, tyyssyjä kohtasimme vain, kun muutama ristiaallokko osui kohdalle.

Puolitoista tuntia myöhemmin olimme retkisatamassa Noukon saarilla. Sinne tuuli toi meidät nopeasti ja leppoisasti 10 kilometrin matkan.

Koirien saaristoloma alkoi tästä, veneemme näkyy taustalla koirien välissä.

Prikka nautiskelee kalliomaisemista ja hienosta luontopolusta saaren ympäri.

Prikka-raukka putosi laiturilta mereen, kun ei halunnut kävellä laiturin teräsverkolla. 10-vuotias valitsi kapean lautareunuksen, jolta kuitenkin putosi. Seuraavana päivänä Prikka arvioi väärin veneestä laiturille hypyn ja molskahti taas. Vielä seuraavassa kalliosaaressa putosi puolittain veteen veneeseen pyrkiessään.

Useammassakin saaressa kuusi kasvoi maata pitkin.

Ulko-Noukon vessat jäi hyvin kallioseinämän taakse piiloon.

Ulko-Noukon kalliokielekkeitä etelän puolella

ja pohjoisen puolella

Seuraavana päivänä seilasimme vaihtelevassa säässä, enimmäkseen lounaistuulessa Pyhtäjän Kaunissaareen, matkan varrella sai lisätä vaatekertoja. Matkaan meni seitsemän tuntia. Tällä kertaa pidimme huolta, että ehdimme ajoissa syömään.  Saimme nauttia kuvan näkymästä ravintolan terassilta,  missä nautin maukasta kana-ateriaa.

Kaunissaari ei muutoin ollut mitenkään erikoinen kohde, vaikka kapeat kukkaiset kujat suloisia olivatkin.

Myös kalastajakylä oli pittoreski. Venesatama ei ollut mielestämme hintansa väärtti.

Matkamme jatkui länteen mukavassa lounaistuulessa

Kuuden tunninjälkeen poikkesimme kahville Loviisanlahden suussa olevaan Svartholman linnoitussaareen.

Siellä lampaat katselivat huolestuneita lammaskoiria

Svartholmin linnake

Myrskyvaroitusten vuoksi tähtäsimme viikonlopuksi Loviisan suojaiseen satamaan, jonne saavuimme mukavasti illalla puoli kahdeksalta, viimeiset 7 km kapeata lahtea ajeltiin moottorilla. Vaikka tummien pilvien saattamina saavuimmekin kaupunkiin, niin saimme nauttia kauniista illasta ennen yön puuskatuulia ja sateita. 

Loviisan harju oli komea, kävelytie ja mutkittelevia polkuja kaupungin yllä.

Näkymä harjulta Loviisanlahdelle, jota pitkin olimme juuri saapuneet.

Kaupungillakin oli kovin kaunista.

Myrsky-yön jälkeen oli vielä päivä aikaa tutustua kaupunkiin, tässä retkemme kolmannet linnoitukset.

Näin tämän  kauniisti maalatun sähkökopin, heti kun otin puhelimen esiin ottaakseni kuvan, niin kaiffarit halusi tietenkin mukaan kuvaan tai edes tutustua mikä tuo on.

Tällaiseen kävelytiehen törmää harvemmin Suomessa, tuli Englannin polut mieleen, kun  pääsin pikkutielle joen varteen ihan talon pihan vierestä.

Kukkaloistoa silminkantamattomiin.

Näin kaupungilla Onneli ja Anneli -talon, itse asiassa samanlainen oli myös vierassataman viereisessä leikkipuistossa.

Loviisasta päädyimme kuusi tuntia myöhemmin pieneen ulkoilusaareen Bredholmeniin sateiseksi illaksi ja aamuksi. Kalliossa oli koukut (tosin niin alhaalla etten meinannut niitä huomata) ja veneen sai poijuun kiinni.

Aamulla lähdimme sumussa liikenteeseen, olimme jo kääntymässä takaisin, onneksi aloimme jo nähdä hiukan pidemmälle eteemme, niin ei tarvinnut kääntyä.

Hieno kalliosaari, Äggskär, olikin mainio yöpymiskohde, jouduimme taas matkaamaan moottorilla osan matkaa.

Näkymä pohjoiseen, pilvet toi sateen illalla, kun olimme jo veneessä mukavasti. Taustan saariryhmään kuuluu Tove Janssonin Klovharun.

Keltamaksaruohoa länsirannalla

Laiturissa oli muutama vene meidän lisäksi. Viereisen saaren laiturilla oli saapuessamme enemmänkin veneitä mutta se laituri tyhjeni iltaan mennessä. Vastapäisessä saaressa oli pieni laituri ja sinne saapui illemmalla joukko melojia. Kikatella on useimmiten laiturin tai sataman pienin purtilo, tämä on historiallinen kuva, kun kaikki laiturin veneet ovat suunnilleen samaa kaliberia.

Viikon purjehtimisen jälkeen pujahdimme iltapäivällä veljeni mökille Sipooseen. Saavuimme iltapäivällä tuoden auringon mukanamme, niin saimme porukalla nauttia lounaasta terassilla. Tästä alkoikin sosiaalinen viikko. Yöllä ja seuraavana päivänä satoi ihan ennusteiden mukaisesti, olipa hyvä paikka olla sadetta paossa.

Mökillä Vanalla oli oma kaveri. Kun lähdimme seuraavana päivänä jatkamaan matkaa,
niin saimme gastia veneeseen mökille saapuneista pojastamme ja hänen lapsistaan.

Pojan perheen kanssa matkasimme leppoisasti Sipoon Kaunissaareen, tosin alkumatkan lahdessa jouduimme kulkemaan moottorilla ja gasti innokkaana odotti, "koska nostetaan purjeet". Kuvassa illan peilikirkkautta tyynessä venesatamassa. Veneitä oli noin 10-20. Kaunissaaressa olimme omavaraisia ruuan suhteen, grillikatokset tuli hyödynnettyä. Parin päivän sateiden jäljiltä metsätiet olivat kurjassa kunnossa, mutaisia laidasta laitaan. Osa teistä oli käyttökelvottomia. 

Upea saarni uimarannan ja ravintolan vieressä. Näin yhdellä kävelyllä saukon pomppivan ravintolan kohdalta merta kohden. Peuroja näkyi myös päivittäin niin metsälenkillä kuin läheisillä grillipaikoillakin.

Gasti uimassa.

Söderskär iltavalaistuksessa

Kun ihailin yllä olevia maisemia, niin Prikka kävi makuulle eteeni, pakkohan sitä oli kuva ottaa.

Tuulet oli vähissä, niin vietimme kaksi yötä Kaunissaaressa, josta seuraavaksi jatkoimme rannikkoreittiä Helsinkiin, iltapäivällä pysähdyimme lasten kanssa Vallisaareen syömään ja kävelylle.

Suomenlinnaa Vallisaaresta käsin.

Yösatamaksi valikoitui Katajanokan satama. Sikäli lystikäs sattuma, että kuukautta aiemmin olimme samassa satamassa viettämässä poikamme häitä Relandergrundetilla. Vierasvenesatamassa oli mukavasti tilaa. Poikamme pääsi kotiin ja me pyykille. Katajanokan rannassa meni kävelytie rantaa pitkin, josta oli kiva ihailla niin vastarantaa kuin Katajanokan rakennuksiakin. Yllä olevaan kuvaan sulautuu moni asia:
edessä matonpesulaituri, takanani matot kuivamassa, vasemmalla jäänmurtajat ja kaukana edessä Kalasataman pilvenpiirtäjät.

Iltakävelyn taivaanrantaa Katajanokalla

Vietimme vielä aamupäivän Lastenkaupunkimuseossa ja kauppatorilla edellispäivien gastin kanssa. Yhden maissa irrottauduimme laiturista ja olipa mahtia, kun gasti oli heiluttamassa meille hyvät matkat rannassa. Ihailimme matkalla Helsingin ja Espoon rantoja. Lauttasaaren jälkeen koin ruuhkan tunnetta, purjeveneitä oli liikenteessä joka suunnalla ja paljon. Sisämaassa näkee muutaman veneen päivässä tai on päiviä ettei näe yhtään purjevenettä, varsinkaan purjeilla. 

Tuulet kuljetti meidät viideksi Espoon pursiseuran venesatamaan, jossa saimme olla ystäviemme vieraana. Olipa mukava syödä terassilla grilliruokaa ja saunoa. Saimme taas lisää hyviä vinkkejä luonnonsatamista entisten lisäksi. Koiratkin saivat hyvät lenkit illalla ja aamulla, metsä oli täynnä mustikkaa. 

Seija otti ihanat muistot saapuessamme ja lähtiessämme. Kiitos!

Saavuimme pilvisessä säässä mutta tännekin toimme auringon mukanamme.

Lähtö kesäisestä Suvisaaresta kymmenen maissa, hellepäivät alkoi tästä aamusta niin ulapalla kuin mantereellakin.

Porkkalaan saavuimme neljän maissa

Lähteelän venesatama.

Lähteelästä matkamme eteni Tiftölle. Lystikästä oli, kun saavuimme saarien muodostamaan laguunaan, niin sieltä poistui purkkari, joka ei ollut löytänyt rantautumispaikkaa. Me etsimme kaverien neuvon mukaan ja löysimmekin oivan paikan. Heti, kun olimme saaneet veneemme kiinni, niin lahdelmaan tuli vielä uusi purjevene, jolle näytimme kivettömän rantautumispaikan. 

Tiftön hienoja rantakallioita:

Täällä oli vielä puhtaan näköistä vettä, Vanakin sai luvan uida. Aamulla kummastakin koirasta löytyi pieni punkki, jotka olivat Porkkalasta peräisin. Laitettiin uudet myrkyt päivää aiemmin kuin olin kalenteriin merkinnyt (viiden viikon ohjelma).