Syyskuu valoa ja ruskaa Oravivuorella sekä tokotuskaa

Syyskuun puolen välin jälkeen oli vielä kovin kesäistä koirien kirmailla. Kamerakin pääsi ulkoilemaan muutamaan otteeseen, niin saatiin kirmailukuvia niin kentältä (yllä) kuin metsästäkin (alla).

Köhniönjärven eteläpuolella

Vana loikki kevyesti Köhniön  puron yli ees taas.

Metsätiellä oli mukavasti tilaa painia ja juosta kilpaa.

Järven pohjoisrannalle eli etelärantaan osui mukavasti aurinko.

Korkeakosken rannalle tehtiin oma retkensä ja saatiin valoisassa ihan hyviä koskikuvia synttärisankarista ja kaveristaan.

Aurinkoinen päivä houkutteli meidät kävelylle myös etelän suunnalle Ladun Majalle ja sieltä Kauramäen kautta kotiin. Kauramäen vanhan tilan aitaa, uudehkon näköisiä kiviaitoja ei kovin usein näe.

Pyörätietä Jyväskylän suuntaan.

Sammaleiselle kivelle mahtuivat molemmat hyvin poseeraamaan.

 Vielä on muutama lupiinikin hengissä, vieraslajin poistamisessa on jossain panostettu enemmän, ja joissain tienvarsilla tuskin lainkaan. Korkeuseroja meillä riittää.

Tämän koiran ohjaaja sai kurinpalatusta tokoilunsa suhteen. Näin voi käydä, kun treenailee issekseen. Onneksi korjaussarjaa on luvassa. Päästiin syyskuussa Oilin koulutukseen (elokuu jäi omien menojen takia väliin). Nyt on seurantaa tarjolla kerran kuussa tahtiin. Tämän lisäksi ollaan saatu treeniseuraa tästä lähistöltä. Pelkkää plussaa siis tiedossa. Voimakas vauhti-Vana ei kuulemma tarvitse vauhtiliikkeitä, vaan nyt keskitytään rauhalliseen tekemiseen. Perusasento on vanhanaikaisesti ihan liian takana ja siksi seuraamisen paikka on ollut hukassa ja vinossa.

Vana niin nauttii veneretkistä, syyskuun viimeisenä viikonloppuna tehtiin päiväretki Mämminiemeen.

Ja tokihan Mämminiemessä aina posetellaan rantakallioilla. 

Vielä kotimatkalle lähtiessä aurinko ja hyvät tuulet hemmotteli meitä.

Mämminiemen pohjoisrannan ruskaa.

Tummat pilvet saavuttivat meidät onneksi vasta Juurikkasaaressa. Pilvet jo siirtymässä idän puolelle, niin ei edes kastuttu. Vaatteita sai reissussa olla lämpimästi päällä, mittari näytti viittä astetta ja tuulessa se tuntui aika kalsalta, onneksi oli vaatetusta tarpeeksi. 

Vietimme pitkän viikonlopun mökillä, aurinkoinen ilma houkutteli kamerakävelylle joen varteen. 

Laiturilla poseerauksia:

Toki kerkesimme hakea sieniä metsästä, ihmeen paljon löytyi vielä hyväkuntoisia kanttarellejäkin.

Vana ajoi myös hienosti 200 metrin jäljen. Jos ensi kerralla yritän hieman paremmin hillitä vauhtia, niin ei jolkottaisi keppien ohi, niinkuin nyt kävi kahdenkin kepin kohdalla.

Pitkään on ollut mielessä pysähtyä Oravivuorelle Struven pisteelle Himoksen ja Korpilahden välille.  Pari vuotta sitten yritimme Päijänteeltä käsin päästä rantaan ja näköalapaikalle. Silloinen tuuli ei antanut mahdollisuuksia pysähtyä purjeveneellä kalliorannalle.  Viime viikonlopun mökkireissulla maltoimme pysähtyä. Näkymät vuorelta oli ihan hienot, vaikka olikin sateen uhkaa ja kovin pilvistä. Struven pisteet sinänsä on tuttuja, kun lähimetsäsän Ronimäelläkin on ollut yksi mittauspiste, tornia tosin siellä ei ole ollut aikoihin. Myös Cambridgessä törmäsimme vakiolenkeillä Struven pisteisiin, mikä oli minulle täysi yllätys.