Vaasassa vietettiin neljä yötä, odoteltiin myrskytuulien ja sateiden ohimenoa. Maanantaina oli periaatteessa tuulet laantuneet ja lähdettiin pohjoiseen. Matkalla ohiteltiin Strömsö. Nämä talot oli kartan mukaan Strömsön eteläpuolella.
Nämä kauniit mökit taas salmen toisella puolella pohjoisessa. Koko alkumatka meni moottoriavusteisesti saaristoreitillämme.
Paremmat tuulet osui kohdille, kun siirryimme avomerelle. Matkan varrella pohjoiseen mentiin Raippaluodon sillan alitse ja mietittiin pidetäänkö lounastauko sillan kupeen kuppilassa vai edempänä kalastajakylän satamassa. Jälkimmäinen valinta ainakin oli hyvä, syötiin kesän paras lounas, Arkenin ahvenet. Jälkiruoaksi otin vielä kesän parhaan jälkkärin, Arkenin mutakakun.
Raippaluodon kalastajakylä oli tervetullut taukopaikka pitkän päiväpurjehduksen alkumatkassa.
Yöpymiskohteena oli Mikkelinsaaret, vanha rannikkovartioasema 45 km päässä Vaasasta.
Saari oli jotakuinkin kivinen
Makkaranpaistoa ja koirillekin oli omat retkiherkut. Satamalaiturissa oli kaksi muuta purjevenettä, Kikatella ei mahtunut tähän kuvaan.
Siis kivinen saari
ja kiviset rannat. Tämäkin saari on ollut kalastajien tukikohtana vuosisatoja ja saaresta löytyy venevalkamia 1400-luvulta.
Polku rantaan on merkitty kiviin, siis kiviä piisaa niin maalla kuin vedessäkin.
Pääskyset vilahtaa vauhdilla ohi ihan joka satamassa, näillä kahdella oli jonkinlainen kolmiodraama meneillään kolmannen pääskysen kanssa, joka olisi halunnut päästä samoille tikapuille.
Viivyimme Mikkelin saarilla yhden yön, iltapäivällä kolmen aikaan oli sen verran tyyntynyt, että lähdettiin kohti Stubbenin majakka- ja luotsiasemasaarta. Ei ollut tyyntä avomerellä ja pari kertaa puuskatuuli pääsi yllättämään pienen Kikatellan miehistöineen. Onneksi reivaaminen onnistui vielä tyrskyjen keskelläkin. Stubbenia oli ikävä lähestyä, kun linjataulut tuntui ohjaavan suoraan kareille, eikä päinvastoin. Aallokko oli kova mennen tullen.
Valoa ja saapumisillan ukkospilveä.
Laituri oli keskeneräinen ja siinä oli porrasaskelma alaspäin. Askelma oli kovin hankala koirille, vielä hankalammaksi laiturille siirtymisen teki vellova meri, aallot heilutti Kikatellaa edestakaisin sivu- ja pituussuuntaan. Meitä tarvittiin kaksi pitämään koirien ramppia paikoillaan, että saimme koirat veneeseen tai veneestä. Vaikka vene oli aallonmurtajan sisäpuolella, niin ihmeesti vaan aallot rajusti kiikutti venettä. Seuraavana päivänä vietimme aikaa rannalla, ei kiikkuvassa ja tuulisessa veneessä. Kun rannalta katsoimme, niin sisälahti näytti suht tyyneltä mutta aallokko osui kuitenkin laiturin päässä oleviin purjeveneihin kovasti. Tuulelta suojaisessa rannassa oli kuitenkin tyyntä ja kesäisen lämmintä.
Stubbenilla oli erilaisia muinaisjäännöksiä, kiviladelmia ja jatulintarhoja. Jälkimmäistä näimme myös mm. Mikkelinsaarilla.
Tuolta kivikon takaa me saavuimme, kovasti karikoita väistellen.
Stubben, odotimme tälläkin majakkasaarella iltapäivään ennen kuin lähdimme aallokkoon.
Matkalla pohjoiseen saavuimme iltayhdeksältä Mässkäriin, majakkasaareen ja entiselle luotsiasemalle, 15 km päähän Pietarsaaresta.
Mässskärissä heräsimme aurinkoiseen ja tyyneen aamuun. Kiersimme saaren luontopolun, joka lähti kallioiselta puolelta saarta. Nyt ei tarvinnut hyppiä kalliolta tai kiveltä toiselle, kun oli sillat kivien välillä.
Saaren länsipuolella polku kiersi kauniissa lehtomaisemassa.
Ennen lähtöämme yhteysalus toi leirikoululaisia muuten tyhjään saareen (kuvan toinen purjevene saapui jälkeemme keskellä yötä ja lähti samoihin aikoihin kanssamme). Kikatella on laiturin toisella puolella. Rantautuessa, olin aivan varma, että en mitenkään yllä ja pysty hyppäämään ylös laiturille, onneksi se ei ollut ongelma. Mässkärissä olisi ollut jopa kahvila auki päivisin ja siellä pääsi suihkuun.
Mässkärin entiset kalastajien mökit on nykyään enimmäkseen kesämökkeinä, näkymä vastapäätä venelaituria.
Puolilta päivin teimme pitkän kävelyn Pietarsaaren nähtävyyksiä katsellen, kuvassa Aspegrenin puutarhaa.
Raatihuone, Pietarsaaressa meille osui täsmälleen samanlainen sää kuin oli Haminassa reissuamme aloittaessa. Välillä oli tyyntä ja kovin lämmintä, heti kun tuuli osui ja oli varjossa, niin tarvitsi lisätä vaatekertoja, todellinen on/off päivä.
Meillä oli tärkeät treffit, tapasimme meidän Kiilan pennun Funin, joka oli vielä ihanan ryhdikäs ja hyväkuntoinen 14-vuotias. Fun on Vanan isoäidin siskopuolen (siis meidän Kiilan) tytär.
Funilla oli kovasti asiaa Jarille, Vana taas odottaa uutta lupaa päästä uimaan.
Olipa kiva tavata Fun ja emäntänsä meidän sataman kieppeillä Carinan työpäivän ja iltatreenien välissä. Pietarsaaren purjehduskerhon satamassa oli hyvät palvelut ja kaupunkiin oli parin kilometrin matka. Siellä olisi mieluusti pysynyt kauemminkin.
Mikä ihana ilme reippaalla vanhuksella!
Lähdimme aurinkoisesta Pietarsaaresta aamupäivällä sisävesireittiä kohti Tankaria, Kokkola edustan majakkasaarta. Pikkuhiljaa tummat pilvet lisääntyivät ja saimmekin kunnon sadekuuron niskaamme ennen kuin pysähdyimme lounaan tekoon Köpmansholmiin, jossa ei enää elokuun tässä vaiheessa ollut mitään palveluja. Sade lakkasi lounaan aikana, ja teimme antoisan kantarellikävelyn ennen pitkää iltapurjehdusta. Kivikkoista on ja on ollut kaikkialla, tarkkana saa olla.
Kahdeksan maissa olimme Tankarissa ja ehdimme kiertää pienen saaren ja erotimme just ja just lampaita vastavalossa auringon alkaessa laskea.
Majakka on iso, kun lähelle menee, kuva seuraavan aamun kävelyltä.
Majakan kotimaisema
Lähdimme aamusta kohti Kokkolaa, saimme purjehtia samanlaisessa mukavassa myötätuulessa kuin matkalla Pietarsaareen.
Saariston kyläkirkot ovat tätä kaliberia
Asumukset tätä kokoa
Välillä olen löytänyt nurmikoita, missä koirat ovat saaneet rallatella, nyt löydettiin hiekkaharjua, kyllä kelpasi treenata luoksareita tai niiden stoppeja.
Treenattiin myös peruutusta ja stoppeja.
Ei ole ruuhkaa Ykspihlajan vierassatamassa, kaksi venettä. Kuva Kahvila Sahan pihasta
Kävelin sataman lähimaisemissa, tämä matkustajakoti on melkein lähinaapuri, jotenkin tuli olo, että olen Kaurismaan leffoissa.
Tämä on Ykspihlajan sataman kotipesä, valitettavasti ei vieraspaikoille ollut muita palveluja kuin vessan käyttö, vaikka satamaopas lupaili paljonkin muuta.
Pari päivää tuli pidettyä sadetta enimmäkseen veneessä, yhtenä päivänä hyppäsimme bussiin ja silloin olikin hyvä tuuri ja kaupungilla oli aurinkoista.
Tällaisesta ikkunastahan ei voi muuta kuin tulla hyvälle tuulelle
Siirryimme kolmen yön jälkeen toiselle puolelle Kokkolaa, Musta Karin vierassatamaan. Ihan kuin olisi siirtynyt Kaurismäen laitakaupungilta Solsidaniin.
Yritimme kyllä lähteä ensin pohjoiseen mutta oli kovin voimakas vastatuuli ja saimme vielä kuvan pilvien sateen niskaamme, niinpä siis käännyimme sovinnolla meille uuteen sataman parempien palvelujen ääreen.
Joskus kipparin pyörä on lepäillyt veneen kannella ja on hieman herättänyt erinäisiä ilmeitä ohikulkijoissa. Nyt pyörän sai näppärästi veneen viereen sen ajan, kun se oli kasassa, eikä osina.
Voikos olla söpömpää jollaa, tosin emme olleet varmoja, oliko tämä vain koriste vai ihan käytössä.
Tiistai-ilta nousin veneestä lähteäkseni koirien kanssa ulos ja näin kuvan punaiset pilvet.
Hanhilla on kovasti kokoontumismeininkiä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti