Kaskinen - Vaasa

 
Kaskisten kauniit puutalot näyttäytyivät sataman jälkeen koko matkalla vierasvenesatamaan. Illalla kiertelimme puutalokortteleita.

Lossiliikenne oli vilkasta Kaskisen ja Eskilsön välillä. Vaikka lossi kulki vierasvenesataman vieressä, ei liikenne ei onneksi kuulunut häiritsevästi veneeseen.

Laiturissa oli toinen purjevene, piti ottaa kuva, kun tämä vene on kiertänyt maailman ympäri ja olemme lukeneet kirjan kyseisestä matkasta.


Sataman vastaranta, Eskilsö. Kaskisista olikin erikoista poistua, ei tarvinnut palata pitkää lahtea takaisin avomerelle. Saimme jatkaa matkaa pohjoiseen suoraan satamasta.  

Kun avoimelle vesille pääsimme, niin taas riitti tuulta ja aallokkoa hieman enemmän kuin oli tarpeen.  Nopeasti mutta keinuen matka taittui ja olimme jo puoleltapäivin perillä Gåshällanissa, entisellä luotsiasemalla. Satama ei ollut tuulelta suojassa ja niinpä veneen saaminen laituriin oli todella haastava. Vaikka satamassa olleen toisen purtsikan väki yritti meitä auttaa, niin jouduttiin tekemään monen monta yritystä ennen kuin pääsimme laituriin oikealla vauhdilla ja kiinnitys onnistui.

Olimme ihan kaksistaan luotsisaarella, kun venenaapurimme lähti hyvin pian saapumisemme jälkeen jatkamaan matkaa etelään. Hänellä olikin pidempi Itämeritournee meneillään, oli lähtenyt Saksasta toukokuun alussa, jatkanut Ruotsin rannikkoa pitkin Vaasaan. Tämä kuva on saaren toisesta päästä, mikä on paikallispurjehdusseuran käytössä, saaren läpi kulki kävelykuntoinen polku.

Horisontti on näkynyt viime viikkoina kovasti


Ilta-auringon kaislikkoa Gåshällanissa


Kallioluotoa

Kallioluotoa ja tyrskyä kauempana

Tyrnipensaat ovat olleet kovin yleinen näky luodoilla ja saarissa.


Gåshällanista otimme kurssin kohti Moikipään merivartioasemaa. Saavuimme jo puolilta päivin, niin kerkesimme helteessä kävellä saaren polut.

Kuivaa on ollut, kun katajaakin löytyy kuivuneena.


Polut oli merkitty merkeillä, joihin oli panostettu normaalia enemmän.

Torstaina saavuimme Vaasaan, kerkesimme nähdä taiteiden yön kulkueen viimeisiä rippeitä. Paljon oli ihmisiä liikenteessä kauniina kesäiltana ja hyvin mahtui maalaiskoirat ihmispaljouden sekaan ja saivat vielä hymyjäkin. Nautiskelimme illallisen Strampen, rantaravintolan täpötäydellä terassilla, saimme hieman odotella pöydän vapautumista. Perjantaina saimme koulukaverin miehineen lounaalle kanssamme Vaasan purjehduskerholle. 

Laituristalkkaajat

Myrskyä odotellessa taivas oli kuitenkin lupaavan näköinen.

Perjantai oli pitkään kaunis päivä, piti esitellä koirat kavereille, tuulista oli! Saimme tännekin onnistumaan kaveritreffit, tällä kertaa ihan vaan lounastreffit luokkakaverrini Päivin ja miehensä Tomin (kiitos kuvasta ja videosta) kanssa.
Tältä laiturilta Prikka putosi veteen. Jotenkin on maltti hävinnyt meidän mummokoiralta, ei malta odottaa saako hypätä veneeseen tai veneestä pois. Tällä kertaa lähti hyppäämään veneeseen ja ei mahtunut kapeaan nokkaan yhtä aikaa kuin Vana. Mereen putosi Prikka ja ei säikähdykseltään kuullut sanaakaan houkutteluistani. Onneksi sain jossain vaiheessa niskasta kiinni, kun vanhus hädissään ui laiturin alle tai täysin väärään suuntaan. 

Tuulisella laiturilla koirien ja Päivin kanssa 

Löysimme ison koirapuiston Vaskiluodosta. Puistossa hieno ratkaisu pimeisiin iltoihin ja aamuihin, sai laittaa valon päälle kuvan kytkimestä. Fiksu ratkaisu, kun tuskin tuo etäällä asutuksesta oleva puisto kovin tiheästi on käytössä.

Kerkesimme käydä kaupungilla pyörilläkin pariin otteeseen nähtävyyksiä katsomassa. Vaasan vierasvenesataman fasiliteetit oli upeat, polkupyörät, sauna, pyykkikone kuului hintaan. Keittiö ja vessat oli suhteellisen lähellä rantaa. Vaasa ja sen venekerho olivat kerrassaan hieno paikka pitää ja kuunnella myrskytuulia kolmen päivän ajan.