Rauma - Kaskinen

Raumassa odoteltiin tuulenpuuskien tyyntymistä pari päivää. Rauma –Säppi (majakkasaari) taival oli alkumatkasta mukavan vauhdikas, kun edettiin sisäreittiä pitkin. Kun loppumatkasta siirryttiin avomerelle ja saimme kiertää Säpin etäältä karien takia, niin vauhdikkuus säilyi mutta olo Kikatellassa oli kuin olisi vuoristoradalla matkustanut. Ehkä olisi pitänyt vielä pidempään odotella Raumassa maininkien tyyntymistä.

Säpin laiturin takana näkyy majakka, jossa noustiin ylös kaikki 131 porrasta. 

Näkymät oli huikeat ja kerrankin sai katsoa merikotkan liitelyä ylhäältäpäin.

Länsirannan kalliotasannetta luotsimökin edustalla

Aurinko laski pilveen, yökin oli varsinkin loppuyöstä alkaen pomppuinen. 

Uudestakaupungista lähtien riitti tuulivoimapuistoja, tässä väylä meni puiston halki. Ihmeteltiin usein, kun tuulivoimalat seisoi paikallaan, vaikka tuulta olisi kyllä ollut.

Poikettiin matkalla Ouraan lounaan tekoon Seliskariin.  Kuva Seliskarin Märkäpäästä.

Lounastauon jälkeen töyssuinen matka jatkui Ouraan, sinne saapuessamme laiturista lähti ilmeisesti kuljetusvene isohkon porukan takaisin mantereelle. Tämänjälkeen olimme kaksistaan Ouraluodoilla. Veneemme takana lahti näytti tältä, oli siinä kiva peruutella ulos laiturista.

Ihana yllätys Ouran yössä, kuu nousi punaisena taivaalle.

Aamulla jatkoimme matkaamme pohjoiseen. Reitin varrelle osui Yttergrundetin majakka. Tännekin oli kovin karinen reitti, toisin kuin Säpissä, täällä oli kuitenkin merkitty väylä selvästi reimarein, missä piti merikartan ja satamaoppaan neuvojen mukaan kiertää karikot. Yttergrundetilla oli yllätyksemme säpinää, Majakkaseuran vuosipäivän vietto oli meneillään. Iloksemme saimme ostaa kuumaa makkaraa ja pullakahvit, näillä eväillä jaksoi hyvin jatkaa eteenpäin.

Yttergrundetin huussi

Tätä aukkoa kaislikossa ei ollut kovinkaan helppoa erottaa Yttergrundetiin mennessä, onneksi yhteysalukset vuosipäivän viettoon kulkivat tiheästi ja näyttivät meille reitin. 

Kävelyllä Yttergrundetin kallioilla ja kivillä

Seuraava stoppi oli illalla Kiilissä, jossa  ehdimme tutustua kotiseutumuseoon.

Auringonlaskua Kiilissä 

Yövyimme Kiilin vierasvenesatamassa, ainoana veneenä. Sataman palvelut ostettiin Mobilepayn kautta. Vessa oli parin sadan metrin päässä leirintäalueella. Lämmintä vettä ei ollut tarjolla, enkä löytänyt astianpesuunkaan mitään tiloja.

Vene keinui aallokossa ja meno tuntui kuin olisi vuoristoradassa useampana päivänä. Vana oksensi yhtenä päivänä, kun oli suljettuna nukkumaloosiin. Tämän jälkeen pidimme ovea auki tai raollaan, ehkä raitis ilma auttoi pahoinvointiin. Tässä siis mainingit jo ok. ja "koiraovi" auki ihan vaan varmuuden vuoksi matkalla seuraavaan etappiin.

Kristiinankaupunkiin saavuimme erittäin kauniiden mutta hylättyjen rakennusten ohi. Aallokkoa riitti vielä Kristiinankaupungin lahden suulle asti. Satama pitkän lahden päässä oli jo tuulelta suojassa. Ehdimme tehdä pitkän kaupunkikävelyn koirien kanssa. Satama oli ihan keskustan tuntumassa muttei samalla lailla ollut rantaravintoloiden vierustama kuin mitä etelämmässä usein oli ollut. Söimme hyvin ja nukuimme hyvin, kun Kikatellakaan ei pyörinyt tai kolissut aaltojen takia.

Kissanpiiskajan katu, Suomen kolmanneksi kapein katu ja kapein kaksisuuntainen katu.

Kristiinankaupungin koulut rakennuttu 1900-luvun alussa ja loppupuolella. Tulee ikävä vanhoja hyviä aikoja.

Tämä on ainoa kuva Kristiinankaupungin vierasvenesatamasta. Meitä oli kolme venettä. Vanan takana oleva paatti oli Ahvenanmaalta ja kuulemma 20 tunnin ajamisella pääsee takaisin kotiin. Meidän toisella puolella oli purjevene, joka oli tullut Ruotsin puolelta ja nyt jatkamme molemmat Vaasan suuntaan.

Saavuimme maanantai-iltana Kaskisiin, Suomen pienimpään kaupunkiin. Niin kauniita ja hyvin hoidettuja taloja pieni kesäinen kaupunki pullollaan. Ikävä kyllä täälläkin tulee ikävä entisiä aikoja, jo sellutehtaan jäljiltä asukasluku on vähentynyt kolmasosan, ei kauniissa taloissa ole enää kohta asukkaita, sama olo tuli Kristiinankaupungissa. Mutta täällä sai sentään satamapalveluja livenä. Sain avaimen käteen ja suihkut, vessat, astianpesutilat, pyykinpesukoneet ja saunat käytettävissä ihan veneen vieressä. Ihan luxusta, ja hintakin pienimmästä päästä! 
Nyt on tuhat kilometriä purjehdittu. 

Houtskär - Rauma

Houtskärissä vietimme puuskatuulia paossa kaksi kokonaista päivää, peräti kolme yötä. Näsbyn satama ravintoloineen oli erinomainen paikka viivähtää tovi. Silloin, kun halusi syödä ruokaa, sitä sai nopeasti ja oli hyvää. Tapasimme myös ystäviämme, joiden mökille saimme moottorivenekuljetuksen, sen verran matalat lahdet oli, että päädyimme kuljetettavaksi. Toisaalta seuraavana päivänä kaverit saivat myös pienen tuntuman purjehtimiseen, kun teimme pienen kierroksen Näsbyn lähellä, tosin silloin ei tuulta liiemmälti ollut. 

Ystäviemme "tanssilattia", saaristossa näitä viimeisen jääkauden jäljiltä syntyneitä sileitä kallioita, näkee paljon.

Näsbystä lähti lyhyehkö rantapolku kirkon vieritse pohjoiseen, sitä tuli käveltyä usein. Paremmat lenkit tein pariin otteeseen Näsbyn länsipuolella olevien peltojen takaiseen kallioiseen metsään.

Kauniita avoimia kallioita oli kiva tallustaa Näsbyssäkin.

Peltojen laidoilla on ollut upeita ruiskukkia

Vierassatamassa oleskelun jälkeen oli upeata päästä luonnonsataman rauhaan. Tällainen löytyi Talklobben saaresta. 

Prikka ja keltainen jäkälikkö

Vana-merenneito-poseeraaja

Hienoja "puumaisia" leppiä

Tästä ei hevillä pääse läpi. Saarta ei siis tullut käveltyä ympäri, aina törmäsi vastaavaan tiheikköön.

Leijonaposeeraus

Meriasteri

Kikatella oli kiinni saaren rantakalliossa, tosin ensimmäisen kerran oli haasteellista löytää syvyys veneelle ja itselle kiivettävä kallio samasta paikasta. Ensin löysimme vain edellisen. Onneksi rantaa tutkimalla ja venettä siirtämällä löysimme paremman paikan. Lähistöllä oli parikin purkkaria, molemmat ankkuriparkissa eri puolilla saartamme. Illalla myöhään alkoi ukkostaa ja vettäkin tuli jonkin verran. Onneksi ukkonen ei ihan päällä pyörinyt.

Saavuimme Kustavin Vuosnaisiin lempeiden tuulten kuljettamana.

Satamarannasta vierestä pääsi hienoille kalliopoluille lännen puolen kalliolle. Luontopolku, joka oli tänä kesänä myös taidepolku, kiersi myös kallioita pitkin.

Saaristolautta lähti useamman kerran päivässä Vuosnaisista kohti Åvaa (Brändö), hieman oli aavemaista, kun yölläkin kolmelta oli laivan lastauskansi auki ja valot paloi siellä täällä. Aamulla laiva oli lähtenyt ja mitään emme kuulleet vaikka vieressä olimmekin. Vierasvenelaiturissa ei ollut ruuhkaa, yksi purkkari vietti samaan aikaan yön laiturissa. Me taas jatkoimme chartermatkojamme, kun saimme kaverini kyytiin Vuosnaisista. 

Vuosnaisista purjehdimme yhdessä heikossa tuulessa muutaman kilometrin matkan luokkakaverini mökille ja pääsin verestämään muistoja jo toisen kansakoulukaverini luokse. Kyllä kelpasi saunoa ja viettää iltaa jylhissä kalliomaisemissa. Jari pääsi melomaankin pitkästä aikaa.

Koirat jopa miettivät hieman, että jatkavatko kanssamme matkaa. Onneksi luopuivat suunnitelmistaan jäädä pysyvimpiin olosuhteisiin. Hienossa myötätuulessa jatkoimme matkaa kohti Uuttakaupunkia.

Merimetsoja istui useimmilla luodoilla mustanaan tai sitten luodot olivat valkoisia niiden jäljiltä. Alla olevan kuvan kaltaisia surullisia luotoja emme onneksi paljon nähneet, enemmänkin havaintoja oli luodoista, joissa oli vain muutamia kuolleita puita siellä täällä.

Uudenkaupungin vierasvenesatama oli aivan kaupungin keskustassa. Kuitenkin saimme viettää ihan rauhallisen yön. Puutalokorttelit olivat lyhyen kävelymatkan päässä ja rantaravintolat olivat vieressä, valinnan varaa oli, mihin mennä syömään hyvää ruokaa.

Iltakävelyllä yksi venenaapuri sanoi ihailleensa koiriamme niin veneessä kuin rannallakin: "olkaa ylpeitä koiristanne". Olipa kiva saada tuollaista palautetta.

Tällaiseen niemeen vierestä kuljetaan matkalla Uuteenkaupunkiin ja pois. Ilmeisesti nämä eivät ole Doverin rantakallioita, vaan maanmuokkausta lannoite- ja typpihappotehtaan jätteillä.

Hienot tuuliolosuhteet jatkuivat vielä matkalla Rauman suuntaan. Matkalla poikkesimme  Vähä-Haurusen luonnonsatamaan. Olipa hieno päivä ja paikka. Meitä viihdytti ja opasti reippaat neli- ja viisivuotiaat veljekset. Onneksi saimme tehdä pienen vastapalveluksen ja lainata pienemmälle veneessämme olleita lasten pelastusliivejä, niin pääsi uimaan veneestään isomman veljen kanssa.

 

Kuvan kanerva ja kataja-aukiota ylittäessä olin juuri astumassa jonkin ison kanalinnun päälle, ennen kuin huomasin mitä olin tallomassa polun tapaisella. Hieman säikähdin.

Kova ja karhea alusta on joskus ihan yes, varsinkin jos joitakuita kiinnostaa vain auringonlasku.

Kuuskajaskariin poikettiin lounasaikaan kiertämään luontopolku. Taas yksi saari, jossa on kovasti armeijahistoriaa ja tsaarin aikaisia puolustusrakennelmia.

Kuuskajaskarin laiturin hienot merilevät

 

Raumasta näkyi pitkään vain telakkaa ja kontteja, alkoi jo usko mennä, että löytyykö niiden takaa rannikkokaupunkia. Löytyihän se, soma rannikkokaupunki. Raumaan tullessa  siirryimme Varsinais-Suomesta Satakuntaan.
Meillä on paljon uutta edessä, niin saaristo kuin kaupungitkin. Uudesta kaupungista saammekin mennä monta kaupunkia pohjoisemmaksi ennen kuin tulee jokin tuttu kaupunki vastaan. 

Keskustan kapeilla nupukivikaduilla oli enemmän tungosta kuin mitä kuva näyttää.

Poroholman lomakeskus on vierasvenesatama sekä leirintäalue, hieno hiekkarantainen lahti on lomakeskuksen pohjoispuolella. Tullessamme Raumaan oli vielä tukala hellepäivä. 

Lomakeskuksen eteläistä puolta. Kuvan oikeassa laidassa näkyy koirien uimaranta. Olisinpa tiennyt sen saapuessamme maanantaina. Helteen hellittäessä ei ollut enää tarvetta uittaa koiria. Tiistai oli sateinen ja keskiviikkona puhalsi jo viileä tuuli. Ensimmäisen kerran sitten Espoon jälkeen oli raikas ilma ja Prikkakin jaksoi läähättämättä kävellä ja ruokakin alkoi taas maittaa. 

Majoituimme taas kolmeksi yöksi puuskatuulivaroitusten takia. Saatiin hellettä, sadetta ja puuskia. Keskiviikon vastaisena yönä vene keikkui aika lailla, vaikka suojaisessa satamassa oltiinkin.

Otalahti ja puoliksi uponnut ravintolalaiva, pumput kävi yötä päivää.

En tiedä mikä on symppiksen saunan tarina mutta näyttää olevan vain kulissi pystyssä.

Koirat ja leijonat yllä olevan saunan takana matkalla luontopolulle, tai ei ne leijonat tulleet mukaan. Itse asiassa seuraavana aamuna puistelin veneessä vuodevaatteita ja katsoin pienen lahtemme toiselle puolelle ja näin harmaan suden mutta se olikin ihan meidän oma Vana.

Hieno risteilevä luontopolku lähtee lomakeskuksen vierestä, ainoa kohta mistä oli näköala merelle. 

Luontopolku kulki vaihtelevassa maastossa ja pitkästä aikaa löytyi kanttarellejakin

Emme nähneet Kuuskajaskarissa käydessä kuvan diabaasijuonta, mutta niin hienosta ilmiöstä oli kuva luontopolulla, että piti ottaa kuva kuvasta. Graniitin raosta on purkautunut sulaa kiveä.

Puupalapeli