Ruotsin ensimmäinen viikko Torniosta Luleån kautta Piteån edustalle

Nyt ollaan purjehdittu viikko Ruotsin puolella. Ollaan nähty pieniä ja isoja satamia ja pitkiä hiekkarantoja. Perämeren saaristo on vallan hieno. Useimpiin saariin pääsee kaupungeista venekuljetuksilla, ihan lämpimästi suosittelen kierrosta pohjoisemmaksi, jos saaristomeren kohteet on jo tullut kahlattua läpi.



Haaparanta ei ole satamakaupunki mutta Haparandahamn etäänpänä on. Torniosta lähdimme sunnuntaina ja poikkesimme Haparandahamniin septitankin tyhjennykselle, tosin tyhjennys ei tainnut toimia. Mutta näimmepähän kauniin ja vilkkaan oloisen asuntoautoalueen kylpevän auringossa ja pidimme päiväkähvistopin matkalla varsinaiseen kohteeseemme. Kun teimme lähtöä laiturista, kuului aikamoinen metallinen kolahdus ja Kikatella pysähtyi äkisti. Mastomme kolahti mastonnosto telineisiin, onneksi ei käynyt pahemmin mutta hetki meni ennen kuin saimme maston vaijereineen irti nostintelineenstä.


Seskarö, Leppäniemikajen oli ensimmäinenyöpymispaikkamme Ruotsin puolella.

Rannassa oli siistit wc, suihku, sauna ja grillipaikka. Sähkö oli veneilijöiden (asuntovainujen) käytettävissä, kauppa ja ravintola olivat noin kilometrin päässä. Pienet kyläsatamat oli uusi tuttavuus. Näytti siltä, että siisteydestä huolehdittiin talkoovoimin, maksut meni kunnille.





Kylän lähistöllä oli aivan mahtavat ulkoilupolut ristiin rastiin helppokulkuisessa kangasmetsässä.




Prikka metsälenkin polulla.





Kirkon piha oli enimmäkseen kunttaa, ja niin oli myös monen talon piha varsinkin kadun puolelta nätin varvikon takana.



Kun sitä varvikkoa yritin katsoa, niin johan Vana jo kerkesi hypätä korkean kiviaidan päälle.


Maanantaina matkasimme Renskäriin, tämä vierassatama tarjosi puuceen, saunan ja grillauspaikan. Normaalioloissa olisi tarjonnut myös laituripaikan, mutta nyt sitä ei ollut vielä mailla halmeilla. Olimme kuitenkin purjehtineet jo yli 50 km, kun tämän puutoksen jouduimme toteamaan, niin piti soveltaa maihinnousuamme.

Veneellä emme uskaltaneet yrittää päästä laituriin, sen verran oli isoja kiviä.



Yhdistelmä, ankkuri, kumivene ja koiraramppi toimi onneksi ja näin saimme veneen tarpeeksi kauas kivistä ja rampin kera pääsimme laiturin tynkään.


Vajaa kolmen kilometrin luontopolku kulki vaihtelevassa maastossa:







Satama oli upealla paikalla hiekkarantoineen ja olisi houkuttanut jäädä toiseksikin yöksi nauttimaan "yksityisestä" hiekkarannasta. Myrskyä ja sadetta oli luvassa,  niin oli kiruhdettava suojaisempaan satamaan.



Koirat oli rantaposeerausta lukuunottamatta kiinni meidän kävelyillä, saaren linnut ja muut eläväiset saivat varmasti olla rauhassa.





Onneksi ankkuri piti ja Kikatella pysyi hyvin paikallaan, valitettavasti sain pudotettua veneen veivin, kun kelasin ankkuriköyttä lähtiessämme. Tähän asti olen onnistunut olemaan pudottamatta veivejä veteen, vaikka Kikatellan aikana veteen on useampikin veivi pudonnut.


Hindersön pieni vierassatama osui reitille, kun tarvitsimme suojaisaa satamaa matkalla Luleån suuntaan. Venepaikkoja taisi olla kaksi ja puucee rannassa. Lähellä oleva kesäkahvila ei ollut auki mutta onneksi oli evästä vielä jäljellä.

Kapean suojaisen lahden varrella venepaikkoja oli kaksi ja puucee oli käytössä. Lähellä oleva kesäkahvila ei ollut auki, meillä oli onneksi ruokatarvikkeita vielä jäljellä.





Hindersön kyläsatama oli myös tosi siisti.





Maalaismaisemasta nautimme tällä stopilla





Hindersön venesataman maisemat ilta-auringossa, Hindersössä vietimme kauniin päivän lisäksi sateisen päivän, tosin vaihdoimme venepaikan toiseksi yöksi saaren toiselle puolelle. Siirryimme satamaan, missä oli sauna ja sähkötolpat laiturin vieressä. Tämä satama laituri oli vajaan kilometrin päässä meidän ekasta laiturista. Loppujen lopuksi siirto vaahtopäisessä meressä oli turha, laiturin eikä saunan sähkö ollut käytettävissä. Laiturin ympäristöä oli ilmeisesti ruopattu äskettäin. Jostain syystä laaja satama-alue oli savella "päällystetty". Mikä oli erittäin epämukavaa varsinkin sateen jäljiltä. Onneksi venepaikka oli tuulelta suojassa kuitenkin. Kuvan laituriin pysähtyi aamuaikaisella saariston yhdysalus, jonne nousi saarelaisia ja/tai vieraita ja muutama taas tuli Hindersöön. Mutasatamasta en halunnut kuvia ottaa.



Ankean Hindersön savisataman jälkeen olikin mahtava päästä kuvan maisemiin Sandön saarelle, minne pysähdyimme lounaalle 10 km päähän Luleåsta. Satama ei ollut vielä auki yleisölle, ruokaa ei ollut tarjolla. Teimme oman lounaan mutta pääsimme sentään ensimmäisen kerran fikaamaan Ruotsissa. Kirjoissa ruotsalaiset aina fikaa (juovat kahvia). Me fiikattiin ja syötiin jätskit.














Kyllä kelpasi meidän kävellä näissä maisemissa hyvän ruuan ja kahvittelun jälkeen.








Parin tunnin tauon jälkeen jatkoimme matkaa kapeaa lahdelmaa pitkin Luleåån, missä suihku odotti ja ehdimme illalliselle sataman viihtyisään rantaravintolaan.



Kun saavuimme satamaan Kikatella oli ainoa vene vierasvenelaiturissa. Meidän jälkeen tuli kolme saksalaista purjevenettä ja näimme myös Seelarista samoihin aikoihin lähteneen Livin, jonka olimme tavanneet Röytän lisäksi Kemissä.



Satama oli aivan kaupungin keskustassa. Me pidettiin huoltopäivää sateisessa Luleåssa.





Varsin tuulisessa kelissä lähdimme aikaisin lauantaiaamuna kohti seuraavaa satamaa, kun oli taas myrskyä luvassa seuraavalle päivälle. Tuulet kuljettikin meidät niin vauhdikkaasti, että piti reivata purjeita, ettei ihan kylkimyyryä tarvinnut hurjastella. Puolessa välissä kohdesatamaa pysähdyimme tankkaamaan itsemme ja jaloittelemaan pariksi tunniksi Antnes-Börtskäriin. Vaikka vene keikkui kunnolla yli kolme tuntia matkalla saareen, niin koirat oli heti hyppäämässä takaisin veneeseen, kun olivat rannalla käyneet. Pidimme kuitenkin parin tunnin tauon ennen kuin jatkoimme matkaa. Alkumatkasta saimme luovia ihan urakalla. Loppumatkan pääsimme eteenpäin pitkillä halsseilla, eteneminen oli vauhdikasta ja kevyttä.




Yhteensä lauantaille kertyi kilometrejä 55, hyvissä ajoin seitsemältä olimme perillä isossa Piteån Renön satamassa 10 kilometrin päässä itse Piteåsta.












Puolen yön aikaan satamassa näytti tältä, kun toiset juoksi sateisessa Jukolan viestissä Kouvolassa.
Yksi kokonainen viikko on nyt tutustuttu Ruotsin puoleiseen perämeren saaristoon. Kaunista on, hiekkarantaa on vähän väliä kilometritolkulla, rantakalliota näkyvissä ajoittain.


Oulus- Piteå (Renö) 388 km